• Ahdas miehen rooli -riippuu keneltä kysyy?

    Ahdas miehen rooli -riippuu keneltä kysyy?

    Me poikien äidit jos jotkut olemme varmasti kaikki miettineet joskus miehen roolia nyky-yhteiskunnassa. Onhan meillä käsissämme poikia, tulevia miehiä. Ahdas miehen rooli on paljon otsikoissa, siitä on kirjoituksia, ohjelmia ja haastatteluja paljonkin.

    Itse olen kuitenkin alkanut nyt pohtimaan asiaa vähän laajemmin.

    Kuka määrittää miehen roolin?

    Ahtaista miesten rooleista on hyvä puhua, siinä on kuitenkin muutama hassu juttu. Ensimmäinen hullunkurinen juttu ahtaista miehen rooleista puhuttaessa on se, että keskustelua mediassa siitä käyvät lähinnä naiset. Onko meidän naisten oikeus yksin päättää minkälainen on miehen rooli? Ja ennen kaikkea, minkälaisena se on oikeanlainen tai vääränlainen.

    Toinen kummastusta herättävä asia on, että miesten ahtaista rooleista puhuttaessa tuntuu välillä, että puhutaan ihan eri ajasta, kuin missä me nyt elämme. Sanotaan, että pojat eivät voi pukeutua pinkkiin, tai pojat eivät voi itkeä, eivätkä voi olla herkkiä. Pojan ja miehen on oltava kova ja vahva. Kuitenkin kun katson neljän pojan äitinä ympärilleni, en näe tämän tyyppisiä painetta tämän hetken pojilla lainkaan. Meilläkin Ollie on kulkenut tyytyväisenä pinkissä kimallerepussaan kouluun koko vuoden, eikä kukaan lapsi tai aikuinen ole mitään siitä sanonut. Emmekä me vanhemmat ole sellaista odottaneetkaan. Tämä on toki vain minun kokemukseni.

    On totta, että esimerkiksi oman isäni sukupolven miehistä useat on varmasti kasvatettu ahtaaseen miehen rooliin, mutta sama ei päde enää nykyisin.

    ahdas miehen rooli

    Mitä pojat aiheesta sanoo?

    TikTokissa tekemämme kyselyn mukaan osa pojista kokee, että eivät saa olla omanlaisiaan juuri siksi, että heidän toivotaan väkisin itkevän ja puhuvan tunteistaan, vaikka se ei tunnu heistä luonnolliselta ja omalta. Tämän tyyppisiä vastauksia tuli muutamia. Saman verran kuin niitä vastauksia, missä harmiteltiin, että poikien pitää olla kovia ja pärjätä. Ei siis kovin huolestuttavia vastauksia puoleen tai toiseen. Suurin osa kommenteista (melkein 800) sen sijaan koski poikien kokemaa eriarvoista kohtelua kouluissa.

    Minusta keskustelussa pitäisi yleensäkin enemmän kuulla poikia ja miehiä. Mitä heillä on sanottavana?

    Hullunkurista tässä oli se, että jaettuani aikuisille naisille Facebookkiin tuon artikkelin, missä kerroin poikien ikävistä kokemuksista koulussa, niitä vähäteltiin täysin. Väitettiin poikien keksivän juttuja, sanottiin, että mitä ne pojat vikisee ja itkee siellä, todettiin, että ihan oikein niille. Syytettiin liioittelusta ja nostettiin heti esiin tytöt ja se kuinka tytötkin varmasti kokevat yhtä sun toista. Ja toistan, kommentoijat olivat naisia, samoja naisia, jotka vaativat nyt kovaan ääneen miesten roolien muutosta.

    Tämä on super ristiriitaista. Samaan aikaan kun toivomme miesten pehmentyvän, puhuvan tunteistaan ja muuttuvan, ei kuitenkaan hyväksytä sitä miltä pojista oikeasti tuntuu. Pojat koitetaan hiljentää, heitä ei uskota. Tämä tekee minut enemmän kuin surulliseksi. Miten nämä samat pojat myöhemmin avautuisivat ja antaisivat rakkauttaan maailmalle, jos me naiset kohtelemme heitä näin?

    Oikeanlainen mies voi olla monenlainen

    Itse olen yrittänyt kannustaa poikiani olemaan juuri omanlaisiaan. Meillä ei ole vääränlaisia tai oikeanlaisia poikia, eikä miehiä. Aivan yhtälailla kun poika saa meillä itkeä, ei pojan ole meillä pakko itkeä. Aivan yhtälailla kun poika saa olla herkkä ja arka, saa meillä poika olla myös voimakas ja rohkea. Aivan yhtälailla kun poikani saavat lähteä naisvaltaisille aloille, he saavat myös suuntautua täysin miesvaltaisille aloille. Oman makunsa mukaan.

    Tämä olisi ehkä se tärkein juttu, kun keskustellaan ahtaista miesten rooleista. Sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että survotaan miehet TAAS ahtaisiin rooleihin, mutta vaan siihen suuntaan mihin me naiset halutaan. Mielummin avattaisiin mahdollisuutta olla millainen mies tahansa. Eikä ainakaan syyllistettäisi vääränlaiseksi.

    Keskustelu miesten rooleista on siis tottakai tärkeää, mutta sen sijaan, että se jumittuu ajatukseen ”Miten muutamme miehiä paremmaksi, sellaiseksi millaisia me naiset haluamme heidän olevan” voitaisiinkin keskustella ”Miten hyväksymme kaikenlaiset miehet, sellaisetkin, jotka eivät ole sitä, mitä me haluamme”.

    Mitä mietteitä muilla aiheesta?

    Vastaa