• You are currently viewing ADHD lapsen sisarus ei todellakaan pääse helpolla

    ADHD lapsen sisarus ei todellakaan pääse helpolla

    Olen ADHD lapsen vanhempana kirjoittanut muutamia juttuja blogiin aikaisemminkin elämästäni ADHD lapsen kanssa. Kuitenkin yhtä tärkeää olisi muistaa, että ADHD lapsen sisarus ei pääse sen helpommalla. Tarkkaavaisuushäiriö kuormittaa jossain määrin aina koko perhettä, unohtamatta tietenkään sitä lasta, jolla ADHD on.

    Olimme juuri viikon Ylläksellä ja pitää sanoa, että jos ADHD lapsen perhe lähtee reissuun tai lomalle, on sen suunnittelussa ja toteutuksessa otettava aina huomioon perheen erityislapsi. Vaikka meidän kaikki neljä poikaa ovatkin jo koululaisia eivätkä enää pikkulapsia, ei tämä asia ole muuttunut suuresti mihinkään. Lomat kulkee pitkälle ADHD lapsen ehdoilla. Arjesta puhumattakaan.

    Lue myös: Unelmat todeksi Ylläksellä -meidän reissu ja ihanat kuvat

    Erityislapsen huomioiminen alkaa jo suunnittelusta

    Ymmärrän, että jos perheen kaikki lapset ovat niin sanottuja normaali lapsia, on tätä aika vaikea ymmärtää. Joku voi jopa ajatella, että miksi antaa erityiskohtelua yhdelle, eikö voi opettaa elämään muiden tahtiin. Se ei ole niin yksinkertaista. Sama juttu koulumaailmassa, integroitu luokka on ajatuksen tasolla hyvä idea, mutta toteutus ei toimi, jos luokassa ei ole kuin yksi opettaja. Erityinen lapsi tarvitsee aina erityisen tuen. Sama perheessä.

    Kun lähdimme autolla matkaan Ylläkselle, oli ensimmäisenä mietittävä, että missä erityislapsi istuu autossa. Hän härkkii herkästi sisaruksiaan ja hermostuu nopeasti, joten on hyvin tarkasti mietittävä autossa vierustoverit. Ihan koko perheen hyvinvoinnin vuoksi. Lapsen tuntoyliherkkyys tuo lisähaastaita matkustamiseen, sillä poika ahdistuu esimerkiksi ahtaassa istumapaikassa. Osa ADHD lapsen vanhemmista ei kerro lapselle etukäteen matkasta, koska jännitys kotona lyö käytöksen aivan mahdottomaksi, jopa viikoksi.

    Lapsen huomioiminen ei pääty perillä kohteessakaan. Majoituksessa pitää miettiä, että kenen kanssa yöpyminen samassa huoneessa voisi sujua parhaiten. Usein se ei välttämättä suju koko lomaa ja järjestelyjä joudutaan tekemään kesken loman. Vaatii sisarukselta aika paljon ymmärrystä ja jaksamista olla ADHD sisaruksen kanssa tiiviisti koko loman.

    Erityisesti lomalla ADHD lapsen luonne tulee korostetusti esille. Jännitys ja innostus nostavat reaktiotasoja entisestään. Lapsi voi yhden minuutin aikana ehtiä olemaan onnellisin ihminen maailmassa ja murtunut onneton lapsi. Hän voi yhteen minuuttiin rakastaa perhettään suunnattomasti ja sitten taas toivoa, että ei joutuisi olemaan mukana tämän tyhmän perheen reissussa. Mielialojen muuttuminen kuormittaa tottakai myös sisaruksia, jotka oppivat olemaan koko ajan vähän varpaillaan.

    ADHD sisarus
    kuva: Greg Rosenke

    Sisarukset oppivat varomaan

    Sen on huomannut, että ADHD lapsen sisarukset oppivat vähän varomaan erityistä sisarustaan. Meillä pojat tappelevat todella TODELLA vähän, mikä on sinänsä hyvin erikoista, koska esimerkiksi tämä ADHD poika on hyvin riidanhakuinen ja tulistuu helposti. Sisarukset ovat selvästi oppineet väistelemään tilanteita missä riita voisi syntyä. En tiedä onko se hyvä, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää, sillä kuka haluaisi kotonaan koko ajan tapella jonkun kanssa?

    Minä sitten hoidankin pääasiassa riitelyt hänen kanssaan.

    Lue myös: Elämäni ADHD pojan äitinä

    Vaikka ADHD lapsi ei olisikaan riidanhakuinen, vie hän kuitenkin tilan aina. Epäilen, että olen itse ADHD, vaikka siitä ei mitään tutkimusta olekaan todisteena. Yksi sisaruksistani on näin aikuisena sanonut kärsineensä luonteestani. Ilmeisesti juuri siitä tilan viemisestä ja häsläämisestä. Itse en lapsena tajunnut sellaista tekeväni tai kokenut olevani mitenkään erilainen. Minä vain olin…minä.

    Sama juttu meillä. Ei ADHD lapsi tietenkään tahallaan ole sellainen kuin on. Hänellä esimerkiksi puuttuu kokonaan se hetki, mikä meillä normaaleilla ihmisillä on, kun mietitään mitä sanotaan. Poika sanoo, ei mieti. Ja suusta tulee kaikenlaisia sammakoita. Sisaruksetkin ovat saaneet kuulla olevansa kaikenlaista. Onneksi heille tuntuu kasvaneen aika vahva nahka kestää haukkuja ja mollauksia. Toivottavasti eivät aikuisena sano, että elämä oli kamalaa. Yritän tukea heitä keskustelemalla välillä siitä, että miltä heistä tuntuu.

    Sisarus oppii elämään erilaisten ihmisten kanssa

    On kuitenkin sanottava myös jotain positiivista siinä, että sisaruksena on ADHD lapsi. Tottakai ADHD lapsi on hauskaa seuraa, idearikas ja rakas sisarus, enkä näitä lähde edes erikseen erittelemään. Mutta sellainen kuitenkin pitää mainita, että ADHD lapsen sisarus saa aimo annoksen taitoja oppia olemaan tekemissä erilaisten ihmisten kanssa. Koululuokilla ja tulevaisuuden työpaikoilla tulee varmasti olemaan tarkkaavaisuushäiriöissä luokkakaveita ja työkavereita, mikä sen parempi kuin tietää jo valmiiksi miten näitä tulee käsitellä. Tietää jo ennakkoon, että henkilö ei ole pahalla sellainen kuin on ja osaa ottaa myös hänestä tarvittaessa etäisyyttä, jos siltä tuntuu.

    Meillä huomaa, että sisarukset ovat oppineet pitämään myös puoliaan tehokkaasti, kiitos ADHD veljen. En usko, että nämä veljekset jäävät koskaan tuppisuuksi tai eivät osaisi puolustautaa itseään. Vielä hienompaa, osaavat väistää ne tilanteet, kun riita on syntymässä ja tietävät, että siitä ei koidu kenellekään mitään hyvää. Se taito on varmasti erittäin arvokas osata koko loppu elämä.

    Lisää ADHD aiheisia kirjoituksiani

    Kommentit

    1. reeta

      Hyviä huomioita. Lisänä voisin sanoa, että meidän ADHD-lapsiperheessä on myös opittu varaamaan riittävästi huoneita ja keittiö lomahuoneistoon. ADHD-ihminen kuormittuu kaikesta rutiineista poikkeavasta niin pahasti, että oma vetäytymishuone on tarpeen. Samoin hänen uniensa turvaaminen aamuisin niin, ettei herää jos muut sisarukset heräävät aikaisemmin. Oma keittiö ja ruokailutila on oltava siltä varalta, että kuormutukseltaan lapsi ei pysty ruokailemaan ravintolatilassa, jossa haarukat ja veitset kolisevat ja puheensorina / musiikki on kovaa.

      1. Jonna

        Hyviä huomioita!

    2. Sari

      Ei kaikki adhd:t ole tuollaisia, osa on ja osa ei, itsekin adhd ihmisenä kuormitun herkästi, vaikka täytän pian 47, minulla on 4 adhd tytärtä ja elämä ei ole koskaan ollut helppoa… päinvastoin… jos epäilet että sinullakin on adhd, mene tutkimuksiin voin sanoa että lääkitys tekee ihmeitä ja kuormitustilanteet puolittuu ja arki helpottuu vaikka kotona onkin se adhd lapsi, neuvoksi annan että muistele itseäsi samassa iässä , mikä auttoi sinua omasta mielestäsi niin auttaa varmaan myös lastasi .

      1. Jonna

        Ei tietenkään kaikki ADHD:t ole samanlaisia, tämä olikin kertomus minun pojastani ja heidän sisaruksistaan. Olen miettinyt tuota tutkimuksiin menemistä, mutta olen päättänyt olla menemättä. Olen pärjännyt hienosti 40 vuotta ilman lääkkeitä, olen löytänyt persoonastani voimavarat ja osaan hyödyntää luovuuttani, sekä idearikkauttani. En näe syytä lähteä lääkitsemään itseäni. Tämä lähiperheeni (mieheni ja lapseni ja ystäväni) tykkäävät minusta juuri tällaisena. Vaikka kieltämättä olisi joskus kiva kokeilla päivä lääkettä ja katsoa miten se vaikuttaa…
        Hyvä vinkki tuo, että ”muistele itseäsi samassa iässä , mikä auttoi sinua omasta mielestäsi niin auttaa varmaan myös lastasi” Ehkä se on kuitenkin se ennakointi. ADHD lapsen kanssa pitää olla koko ajan askeleen edellä.

    3. Heli Jalkanen

      Yhdellä sisaruksistani on kehitysvamman lisäksi joitakin muita fyysisiä vammoja, joiden hoitaminen lapsuusaikanamme 60- ja 70-luvuilla oli haasteellista monella tavalla. Toiseksi vanhimpana lapsena, tyttönä, jouduin ja halusinkin auttaa äitiä ja olin vastuullinen enemmästä kuin ikäiseni. Minut myös pakotettiin perheen ja suvun toimesta kiltin tytön rooliin, ettei äidiltä katkea verisuoni päästä ja kuole. Siis vastuu toisten elämästä. Vahvuuteen sairastuminen on edelleen vaivani ja yritän päästä eroon siitä.
      Anna aikaa toisille lapsille omana itsenään. 0

      1. Jonna

        Tämä on totta, että pitäisi antaa näille muille välillä sellaisia hetkiä, että voivat olla vain minun tai isän kanssa. Toki myös erityiselle. Liian vähän tulee annettua sellaista aikaa lapsille.

    4. Pitsi

      Minun mielestä myös erityislastakin pitäisi opettaa pitämään omia puoliaan, eikä kasvattaa pumpulissa, koska maailma on oikeasti kova paikka. Jos on esim. tarvetta tuelle, niin sitä hakiessa saa taatusti taistella useita kuukausia ja jopa vuosia. Tarkoitan nyt tällä erioten niitä, joilla ei ole älyllistä häikkää. Nytkin fyysiseen sairauteen sairastuvana olen oppinut ja ollut uskalias vaatimaan silmieni tutkimusta poissulkeakseen vammautumisen tai sokeutumksen.

      Samaa sanoisin teiniydestä: erityisnuorellakin on oikeus olla teini. Äidin katujyrien asenteiden takia koen olevani hukassa itseni kanssa ja tuntui, ettei muilta sisaruksiltani rajoitettu niin rajusti omaa tyyliä yms. Ihan kuin tällainen ”erityinen” ei olisi saanut olla viehättävä eikä olisi kokenut ulkonäköpaineita. Hyvä, kun sain edes mopokorttiasiassa äidin pään kääntymään ollessani 15-vuotias. Minusta kuitenkin tällainen pumpulissa kasvattaminen tekee kuitenkin hallaa, ja itsestäni tuli entistä enemmän hissukka, joka ei uskaltanut edes seurustelusta puhua kuvitellen, että se on kiellettyä minulta.

    Vastaa