• You are currently viewing Minun onnistumiseni äitinä

    Minun onnistumiseni äitinä

    Kuinka harvoin sitä tulee miettineeksi niitä asioita, joissa on onnistunut äitinä. Omat onnistumiseni äitinä ovat sellaisia, joihin aika harvoin (jos koskaan) saan keneltäkään kannustavia sanoja. En ole varmaankaan koskaan kuullut kenenkään sanovan minulle. että ”oletpa hoitanut äitinä tuon asian tosi hyvin”. Valitettavasti olen kuullut sitäkin enemmän arvostelua, miten asiat olisi pitänyt hoitaa erilailla tai paremmin (siten miten ne kommentoijan mielestä pitäisi hoitaa).

    Tämä nyt ei ole minulle maailman loppu, koska omaan aika vahvan itsetunnon ja tiedän itse missä asioissa olen onnistunut oikein hyvin ja missä asioissa olen rämpinyt erehdyksen kautta. Kirjoituksessani Huonon äidin tunnustukset, listasin niitä harmittomia juttuja, missä meillä on oikaistu mutkia ja jätetty suorittamatta. Nämä arkiset asiat ovat ehkä niitä, missä en ole jonkun mielestä kovin onnistunut.

    Onnistumiseni äitinä

    Tämän kirjoitukseni päätin yön pimeinä tunteina kirjoittaa itseäni varten. On voimaannuttavaa joskus katsoa itseään onnistumisen kautta ja taputtaa itseään olalle. Liian usein katsomme itseämme, erityisesti äitiydessä, kriittisin silmin. Joten nyt aion kehua itseäni…lue jos kestät. Onnistumiseni äitinä:

    • Poikani, kaikki neljä, ovat saaneet toteuttaa itseään ja olla omanlaisiaan 100% voimalla. Meillä on pojilla ollut kaikki lelut laidasta laitaan, niin nuket, kuin leikkikeittiöt, niin autot kuin leikkipyssyt. Ikinä eikä kertaakaan ole meillä ohjattu poikia leikkimään jollain tietyllä lelulla, eikä ikinä ole kummallekaan meistä vanhemmista ollut mitään väliä, millä meidän pojat leikkii. Aivan sama, kunhan leikkivät nätisti. Ja ne leikit missä riehutaan, niin nekin on sallittuja, kunhan on yhteiset säännöt.
    • Sama juttu vaatteiden ja tyylin kanssa. Poikamme ovat saaneet toteuttaa itseään pienestä asti. Hiusten pituus ja vaatteiden värit, kaikki on ollut poikien itse päätettävissä heti siitä eteenpäin, kun oma maku on löytynyt. Olemme kiertäneet kaupassa tyttöjen- ja poikien osastot ja katselleet laajasti kaikenlaiset vaatteet läpi ennen ostopäätöstä. Jokanen on saanut valita tyylinsä, vaikka se ei ihan aina ole meitä vanhempia miellyttänytkään.
    • Rakkautta, sitä olen lapsilleni antanut. Se ei ole voinut jäädä kenellekään epäselväksi. Ei pojille, eikä kenellekään muullekaan. Nämä pojat on rakastettu puhki!
    • Olemme tarjonneet pojillemme turvallisen kodin, missä ei ole väkivaltaa, riitelyä tai päihteitä. Ainoat hieman tulisemmin riitelevät henkilöt täällä ovat tällä hetkellä minä ja teini. Tämäkin toivottavasti on väliaikaista. Me aikuiset osaamme kinastella rakentavasti ja todella harvoin edes riitelemme keskenämme. Silloinkin keskustelu pysyy asiallisena, eikä mene huutamiseksi tai riehumiseksi.
    • Olen ollut poikieni tukena heidän harrastuksissaan aina ihan täysillä. Toisaalta en ole kuitenkaan änkenyt niihin mukaan ”elämään omaa nuoruuttani uudelleen” vaan olen ollut tukena ja kannustanut. Sopivasti sivussa. Ensimmäisen kerran kompastuin tässä asiassa, kun Ossian päätti lopettaa kaikki urheiluharrastukset ja alkoi e-urheilijaksi. Tässä on vielä opeteltavaa, mutta tiedostan jo oman puutteeni ja yritän tsempata kannustamaan poikaani tässäkin harrastuksessa.
    • Olemme tarjonneet lapsillemme kokemuksia oman varallisuutemme mukaan. Sanotaanko näin, että lähes kaikki rahani menee lapsiin, koska he ovat ne, joihin sen rahan haluan pistää. Haluan tarjota heille matkoja, elämyksiä ja kokemuksia, yhdessä. Siitä saan eniten itsekin.

    Ps. Näitkö jo meidän uuden kylppärin? 

    poikien äiti

    Jatkuu…

    • Olen omalta osaltani tukenut lasten ja heidän isänsä suhteen syntymistä. Olen alusta asti ollut mieheni kanssa tasavertainen vanhempi. Meillä minä en ole määräillyt miten lapsi kasvatetaan, miten lapsi puetaan tai mitä lapsi syö. Isä on hoitanut lapsia kanssani yhtä paljon, mutta omalla tavallaan ja minä omallani. Onneksi linjamme on ollut hyvin samanlainen, mutta jos se ei ole sitä jossain asiassa ollut, niin olemme löytäneet hyvän kompromissin. Olemme tarjonneet pojillemme tasavertaisen vanhemmuuden roolin.
    • Olen kannustanut poikiani ajattelemaan omilla aivoillaan. Yrittänyt kannustaa siihen, että kaikissa asioissa ei tarvitse mennä pässinä narussa, vaan asioita ja trendejä voi kyseenalaistaa. Kuitenkin niin, että ei ole vastustaja vain periaatteesta. Olen opettanut poikiani ottamaan muut huomioon, mutta kuitenkin niin, että kunnioittavat samalla myös itseään. Mikään syntipukki tai sylkykuppi ei tule ikinä olla. Uskonkin, että poikani osaavat pitää puolensa tarvittaessa.
    • Olen opettanut pojilleni todellista tasa-arvoa. Vastuun ottamista, mutta myös vastuun vaatimista. Ihmisten tasapuolista kohtelua (vaikka osa heistä tätä vielä harjoitteleekin), sekä eläinten kunnioittamista ja hyvää kohtelua. Jokainen pojistani on empaattinen, vaikka yksi heistä yrittääkin sen peittää.
    • Olen jaksanut mielettömän hyvin, vailla tukiverkkoja, aktiivisten veljesten äitinä. Kehun siitä itseäni, koska kukaan muu siitä ei minua ole koskaan kehunut. Ehkä en ole valittanut tarpeeksi, jos ollenkaan? Mutta hienosti olen pärjännyt, hoitanut lapsia pitkään kotona, edennyt silti urallakin ja saanut oikeastaan kaiken tämän ihan omalla työlläni.
    • Hyvä minä!

    Mistä äitiyden asioista sinä voit taputtaa itseäsi olalle?

    Vastaa