• You are currently viewing Synnytyksen käynnistäminen ja itse synnytys

    Synnytyksen käynnistäminen ja itse synnytys

    Meidän kohdalle osui raskausmyrkyksen vuoksi synnytyksen käynnistäminen, jonka eteneminen alkuun jännitti. Olin monelta kuullut, että käynnistyksessä usein kestää, ja vauvan syntymään voi mennä useitakin päiviä. Lisäksi kuulemma supistukset voivat olla voimakkaampia, kun ne käynnistetään lääkkeillä.

    Käynnistäminen

    Perjantaina, ystävänpäivänä alkoi synnytyksen käynnistäminen. Sain ensimmäisen suun kautta otettavan lääkkeen klo 12. Ja aina kahden tunnin välein seuraavan lääkkeen. Äitini tuli töiden jälkeen seurakseni, ja toi suklaata ison kasan! Mies tuli myöhemmin, ja teimme reippaasti rappuskävelyä, jos synnytys siitä lähtisi etenemään. Vietimme ystävänpäivää samalla sairaalasängyllä vierekkäin maaten ja netflixiä katsellen.

    Kello taisi olla iltakymmenen paikkeilla, eikä supistuksista ollut vielä tietoakaan. Mies lähti kotiin, ja sain vielä lääkkeen. Pyysin hoitajaa tuomaan vielä yhden lääkkeen, jonka jälkeen yö rauhoitetaan, ja seuraavan lääkkeen saisin aamulla.

    synnytyksen käynnistäminen
    Vielä hymyilytti!

    Alkoi tapahtua

    Viimeisen käynnistyslääkkeen sain puoli yhden aikaan yöllä. Tästä ei mennyt viittätoista minuuttiakaan, kun lapsivedet alkoivat valua.  Hoitaja tuli katsomaan tilanteen, ja miehelle laitoin viestiä. Supistuksia ei kuitenkaan vielä tullut joten sanoin miehelle, että hän voi rauhassa mennä nukkumaan. Ei tässä kuitenkaan mitään vielä ennen aamua tapahdu. Olin varma, että menee ainakin pari päivää itse synnytykseen, niin moni oli sanonut, että synnytyksen käynnistäminen on hidasta. Enkä uskonut, että meillä sen nopeammin mitään tapahtuisi.

    Viestin laitosta meni varmaan puoli tuntia, ja supistuksia alkoi tulla. Ei kovin tiuhaan, mutta todella kovina. Ihana huone toverini kellotti niitä, ja muistutteli hengittämään rauhallisesti. Kätilö tuli ottamaan vauvalta sydänkäyrää, ja minun piti kymmenisen? minuuttia pysytellä paikoillani. Ja voi luoja se tuotti tuskaa! Aina kun alkoi supistaa, teki mieli lähteä liikkeelle, ja hälytinkin kätilöä paikalle että nyt nämä piuhat irti ja mun on pakko päästä liikkeelle! Kuitenkin paikoillaan oli vielä hetki maattava.

    synnytys
    Nämä piuhat tuli kirottua alimpaan helvettiin, kun kiemurtelin tuskissani paikoillaan.

    Mistä apua kipuihin

    Käyrät saatiin otettua, ja pääsin liikkumaan. Pyörittelin itseäni jumppapallon päällä, ja pidin lämpöpussia alavatsalla. Näistä ei kuitenkaan ollut apua, kivut vaan kovenivat.Sain kipupiikin, josta ei ollut apua. Aloin oksentamaan. Olikin hyvin mielenkiintoista oksentaa, ja supistella samaan aikaan.

    Viimeisestä lääkkeestä ja vesien menosta taisi olla pari tuntia kulunut, kun kätilö lähti mua viemään pyörätuolilla synnytyssaliin. Samalla soitin miehelle, että nyt heti tänne. Hän ehti nukkua pari tuntia, kun aiemmin viestittelin että ei tässä varmasti mitään ennen aamua tapahdu.

    Salissa sain ilokaasua, joka ei auttanut. Yritin sitä useaan otteeseen hengitellä. Supistuskivut olivat todella kovia! Kätilöt pohtivatkin, että viimeinen lääke taisi olla ”liikaa”. Sain 3-4 aikaan aamuyöllä epiduraalin, ja olo alkoi vihdoin helpottaa. Epiduraalin laitto ei mennyt ensimmäisellä kerralla sinne minne piti, ja taisi olla väärä piikkikin lääkärillä. Mies ja kätilö pitivät minusta kiinni, että pysyisin paikallani laiton ajan. Oli hyvin hankalaa kun supistukset olivat kovia!
    En ollut juurikaan auennut tässä kohtaa. Olin nukkunut illalla 1,5 tuntia, ja olin todella väsynyt. Yritin torkkua kipujen lakattua, mutta olin aivan jäässä. En tiedä tekikö epiduraali sen, mutta mulla aivan hampaat kalisi yhteen. Kätilöopiskelija toi lisäpeittoja, ja mies torkkui sohvalla.

    synnytyksen käynnistäminen
    Lämpöpussista ja jumppapallosta ei ollut hyötyä.

    Onko vauvalla joku hätänä?

    Kivut alkoivat taas pahentua ja sain toisen kerran epiduraalia ehkä noin 6-7 aikaan aamulla. Aamun aikana vauvan sykkeet alkoivat laskea supistusten jälkeen, ja välillä huone oli kätilöitä ja lääkäreitä täynnä. Kysyttiinkin miehen kanssa onko vauvalla joku hätänä? Meitä hyvin rauhoiteltiin ja sanottiin, että täytyy keksiä miksi sykkeet aina lähtevät laskuun. Mahdollisesta sektiostakin puhuttiin, enkä saanut syödä tai juoda. Välillä sänkyä kallistettiin niin, että olin pää alhaalla. Vauvan tilaa tarkkailtiin jatkuvasti.

    synnytys
    Tämä jäi viimeiseksi vatsa-kuvaksi.

    Eikun ponnistamaan!

    Kahdeksan aikaan aamulla kätilö katsoi tilannetta, ja olinkin jo täysin auki. Ensin epiduraalin laittoa pohdittiin, koska se saattaisi pysäyttää aukenemisen. Siinä kohtaa minulle oli aivan sama aukeanko vai en, kunhan kivut saa pois! Ja olinkin kokonaan auennut, kun sai  kivut pois.
    Kätilö kertoi, että saan yrittää alkaa ponnistamaan, kovin kauaa ei tilannetta pitkitetä, koska vauva täytyisi pian saada pois. Mutta saisin yrittää nyt itse ennen auttamista.

    Ei ollut hajuakaan, mitä ihmettä mun pitäisi nyt tehdä! Kätilö onneksi ohjeisti hyvin, ja kertoi ponnistamaan niin lujaa kun pystyn, aina kun supistus tulee. Tuntui, että aina kun sain vauvaa ulos päin, tuli se saman verran takaisin ponnistamisen lopuksi. Kätilö sanoi, että muutaman kerran saan vielä yrittää, ja sitten täytyy leikata välilihaa, ja avustaa imukupilla ulos. Sen verran alkoi sydänäänet heiketä. Sain kun sainkin pojan ponnistettua ilman auttamista pihalle, noin 15 minuutin ponnistamisen jälkeen! Ensimmäiset 59 sekuntia vauva oli aivan hiljaa, ja niin oli koko huonekin. Pitkin synnytystä oli huoli ollut vauvan tilasta, ja hetken jo mietinkin että eikö hän todellakaan elä? Mutta luojan kiitos, tuli se huuto sieltä!

    Mikä fiilis jäi jälkeenpäin?

    Koin ponnistus vaiheen yllättävän helpoksi. Muutenkin koko synnytys meni yllättävän nopeasti (kokonaiskesto n. 8,5 tuntia). Tietysti huoli oli pojasta synnytyksen aikana ja jälkeen, mutta hänellä oli ja on nyt kaikki hyvin.
    Itse synnytyksestä jäi todella hyvä fiilis, ja olen kai jotenkin vinksahtanut, kun välillä kaipaan synnytykseen takaisin. Toivotaan, että saan tämän vielä toistamisen kokea, ja siitäkin jäisi yhtä hyvä fiilis. Se kaikki uutuus, ja tietämättömyys tulevasta oli niin ihanaa ja ainutlaatuista.

     

    Vastaa