• Miksi pelkkiä jättikouluja? Meillä on ikävä meidän lähikoulua
    Lähikoululla mielenilmauksessa

    Miksi pelkkiä jättikouluja? Meillä on ikävä meidän lähikoulua

    Meillä on niin ikävä meidän lähikoulua. Kävimme viikonloppuna laskemassa kynttilän mielenilmauksena meidän lähikoulun eteen, mikä on nyt kaupunkimme toimesta päätetty purkaa. Tuo lähikoulu oli yksi tärkeimmistä syistä miksi muutimme juuri tälle sijainnille asumaan. Kuten varmasti monella muullakin, sillä asuinalueellemme on muuttanut koko ajan lisää lapsiperheitä.

    Pari vuotta sitten rakas lähikoulu kuitenkin suljettiin sisäilmaongelmien vuoksi. Ei kovin vakavien, vaan ihan korjattavissa olevien ongelmien vuoksi. Ongelmille ei tehty yhtään mitään, koulu on seissyt siitä asti tyhjillään. Oppilaat siirrettiin kuka minnekin. Meillä yksi pojista joutui väistötiloihin, yksi jättikouluun ja ekaluokkalainen aloitti puolestaan koulun eripuolella kaupunkia. Meidän veljekset ripoteltiin ympäriinsä eri koluluihin ja tilanne on ollut sama tähän päivään asti.

    Nyt kaupunki oli vihdoin päättänyt mitä lähikoululle tehdään. Valitettavasti päätös tuntuu minusta ja monesta muusta vanhemmasta typerältä. Koulu puretaan ja tilalle rakennetaan päiväkoti, sekä 1-2 luokan tynkäkoulu. Ei hyvä! Sen lisäksi, että päätös vie kaupungilta enemmän rahaa, kuin peruskorjaus, on suuri huoli vanhemmilla, että minne nämä lapset tältä alueelta ohjataan. Samaan uuteen jättikouluunko kaikki, mikä on jo nyt ääriään myöten täynnä? Kouluun missä oppilaita on sijoitettu jo minne sattuu, esim kotitalousluokkaan opiskelemaan, koska luokkatiloja ei ole enää vapaana.

    Miksi jättikouluja?

    Miksi näitä jättikouluja sitten rakennetaan yhä enemmän ja enemmän? Syyt ovat pääasiassa taloudelliset, mikä on toisaalta ymmärrettävää, sillä kunnilta nipistetään jatkuvasti rahaa. Eikä tulevaisuus sen paremmalta näytä. Nyt kun oppivelvollisuutta pidennetään, se tuottaa lisää kuluja kunnille, niin mistähän se taas saadaan?

    Isojen koulujen hyvinä puolina luetellaan esimerkiksi valinnaiskurssien laajuus. Kuitenkin esimeriksi meillä melkein tuhannen oppilaan koulussa käyvä poikamme, ei ole vielä kertaakaan saanut toivomaansa koodausta valinnaiseksi. Jostain oudosta syystä vuodesta toiseen hän joutuu ihan muille valinnaiskursseille. Valinnanvaraa on, mutta vain paperilla.

    Isoissa kouluissa sanotaan lasten oppivan erilaisuuden sietämistä, koska isoissa kouluissa on enemmän erilaisia oppilaita. Kaunis ajatus, vaan isojen koulujen ongelma on myös se, että kiusaamisen seuraaminen on vaikeampaa.

    Itse vanhempana koen, että lapseni ovat isossa koulussa jotenkin todella irrallaan ja yksin. Erityisesti nämä ala-aste ikäiset. Palautetta voi tulla välituntivalvojalta, joka ei ole koskaan ennen lastani nähnytkään. Esimerkiksi ystäväni lapsen kohdalla välituntivalvojan ja lapsen välille oli syntynyt isompikin riita, kun välituntivalvojalla ei ollut mitään tietoa lapsen erityisyydestä ja siitä, että tätä ei saa pitää kiinni. Pienemmässä koulussa kaikki opettajat tuntevat jossain määrin kaikki oppilaat ja tämän tyyppiset väärinkäsitykset eivät ole niin todennäköisiä.

    Isossa koulussa sääntöjen seuraaminen on minun näkökulmastani haastavampaa, niin lapsille, opettajille, kuin meille vanhemmillekin. Toinen opettaja antaa leikkiä kukkulankuningasta ja toinen ei. Ensin yksi opettaja antaa luvan olla sisällä välitunnin, ja kun lapset näin tekevät, lähettää toinen opettaja siitä huomautuksen kotiin. Opettajat eivät taida olla edes tietoisia sääntöjensä erilaisuudesta, sillä opettajia on niin valtavasti, ettei tieto kulje samanlailla heidän välillään.

    Mitä hyvää jättikoulussa sitten mielestäni on? Eipä juuri mitään, jos puhutaan ala-aste ikäisistä. Yläasteella oleville jättikoulu on jo ihan ok.

    lähikoulu

    Lähikoulua ikävä

    Onneksi meidän kaksi isointa sai käydä lähikoulussa, myös Oscar sai käydä siellä kaksi ekaa vuotta. Tämä oli onni erityisesti erityislapsemme kohdalla, jonka koulunkäynti lähti hienosti käyntiin hyvän opettajan ja koulun vuoksi. Meidän pojilla on lähikoulua kauhea ikävä. He muistelevat kouluvuosiaan siellä lämmöllä ja Ollie harmittelee, että ei päässyt koskaan sinne opiskelemaan. Minä myös, olisin suonut tämän hyvän koulun kokemuksen myös meidän kuopukselle, sekä muidenkin perheiden tuleville koululaisille.

    Tuntuu haikealta katsoa joka päivä tuota lähikoulua tyhjillään, meiltä kävelee sinne vain 5 minuuttia. Ollien bussi lähtee lähikoulun edestä joka aamu tosi aikaisin. (reippaasti ennen kasia) Pienen ekaluokkalaisen kannalta aika raskasta marssia niin aikaisin toistuvasti koululle. Sinne tyhjälle koululle, missä oikeasti hänen pitäisi opiskella.

    Me ei saatu näiden meidän kahden pienemmän kohdalla kokea niitä lämmöllä muisteltavia kevätjuhlia tai koulutapahtumia mitä meidän olisi pitänyt saada vanhempina kokea. Sitä kun suvivirsi soi ja kyyneleet valuu poskea pitkin. Korona ei ole siihen ainoa syy, koulut kun vaihtuu edes takas, niin siinä ei oikein pääse mihinkään kouluun sisään kunnolla. Jää hyvästit ja juhlat pitämättä, kun taas mennään uuteen kouluun. Isossa koulussa juhlat on ihan erilaisia kuin pikkukouluissa. Ei niitä voi verrata mitenkään toisiinsa.

    Vaikka tämä mun itkuvirsi ei mitään autakaan enää, niin halusin vähän itkeä silti. Toivoisin niin kovasti, että meidän hyvinvointiyhteiskunta muistaisi niitä kaikken heikoimpia. Eli lapsia ja vanhuksia. Tämä kaikkien lasten sullominen jättikouluihin, koulumatkojen samalla pideneminen ja aamujen aikaistuminen, ei todellakaan palvele lapsia. Se, että pieni ekaluokkalainen hukkuu tuhannen oppilaan kouluun yhdeksi monesta, eikä ole yksilö, jonka siivoojat, keittäjät ja rehtori tuntee, on todella sääli. Todella todella sääli!

    Oli ehkä hienointa kun menin meidän lähikouluun hakemaan poikani sinne jääneitä vaatteita ja siivooja tuli juttusilleni käytävällä. ”Kenes äiti olet”, hän kysyi. Kerroin poikani nimen ja siivooja heti ilahtuneena kertoi kohtaamisistaan poikani kanssa ja ohjasi minut vaatekasan luokse, mihin oli erotellut poikani nimikoidut vaatteet valmiiksi. Miettikää miten ihanaa.

    Vastaa