• Pelko raskausaikana

    Meille lapsen saanti ei ollut itsestäänselvää. Kirjoitan aiheesta erikseen pidemmän postauksen, mutta raskautuminen ei tapahtunut sormia napsauttamalla. Matkalle sattui myös pettymyksiä. Kun tein Jasusta positiivisen testin, oli pelko raskausaikana koko ajan läsnä. En uskaltanut kertoa tai iloita raskaudesta. Pelkäsin koko ajan, että jotain pahaa tapahtuisi.

    pelko raskausaikana

    Ultrassa ja labrassa ramppaamista

    Raskaustestin tehtyä kävin useamman kerran labrassa jossa mitattiin HCG-arvoa. Pelkäsin aina, että se lähtee laskuun. Luku onneksi nousi normaalisti alusta alkaen.

    Kävimme yksityisellä varhaisultrassa viikoilla 6+6. Syke löytyi ja kaikki oli niin hyvin kuin siinä vaihessa voi olla. Kävin vielä kunnallisella ultrassa rv 10 paikkeilla, ja pelkäsin aina, että sykettä ei löydy. NT-ultraan meno pelotti, ja riskiluvut todella paljon. Jälleen kaikki oli hyvin, eikä riskiluvuissakaan ollut mitään ihmeellistä.

    Kotiin ostin dopplerin, jolla pystyin vauvan sykkeitä kuuntelemaan päivittäin. Se toi myös turvaa.

    Kävimme taas 16 viikolla yksityisellä ultrassa, jossa kaikki näytti olevan hyvin, ja Jasu teki heti selväksi, että poika sieltä on tulossa. Kätilö laski ultralaitteen n. kahden sekunnin ajaksi vatsalleni ja otti pois, ja kysyi saako sukupuolen kertoa. Se kuulemma näkyi heti, kun Jasu hengaili takapuoli pystyssä.

    varhaisultra
    Varhaisultrassa viikoilla 6+6 löytyi syke.

    Rakenneultra

    Meille rakenneultraan meno ei ollut sitä, että jännityksellä odotetaan kumpi siellä on. Olin lukenut ja kuullut paljon, kuinka rakenneultrassa on selvinnyt jotain poikkeavaa vauvan voinnista. Nt-ulrasta laskin viikkoja ja päiviä rakenneultraan. En nukkunut juurikaan edellisenä yönä, ja työpäivän aikana vilkuilin koko ajan kelloa, koska voisi lähteä ultraan. Aika tuntui menevän todella hitaasti ultria edeltävinä päivinä, ja minuutit matelivat Terveystalon käytävällä odotellessa. Kaikki onneksi näytti olevan hyvin. Hieman uskalsin tässä kohtaa hengittää.

    Ei vaatteiden tai tavaroiden ostoa

    Löysimme turvakaukalon alennusmyynneistä rakenneultran jälkeen. Äitini osti sen meille, enkä halunnut sitä pakettia meille tai edes avata, jos se toisi huonoa onnea. Vaatteita ostin vain muutaman, ja niistäkin pelkäsin, että jos ne ei ikinä tule käyttöön. Vaunutkin haettiin ja kasattiin samalla viikolla kun lopulta synnytys päätettiin käynnistää. Olin myös jostain kuullut, että vauvan sängyn petaaminen valmiiksi tarkottaisi sitä, että vauvaa ei saa sairaalasta kotiin. Yleensä en ole taikauskoinen, mutta jätin sängyn petaamatta.

    Raskaudesta nauttiminen jäi

    Taisin vielä viikko ennen Jasun syntymääkin puhua, jos tulemme vauvan kanssa kotiin. Pelkäsin viimeiseen asti, että jotain käy loppuraskaudessa tai synnytyksessä. Tuntui hurjalta, kun monet raskaana olevat suunnitteli jo ensimmäisillä viikoilla lapselle nimeä ja kuinka sisustaa lastenhuone. Tai kuinka kertoa raskaudesta lähipiirille, kun itse mietin kuinka piilottaa raskaus muilta mahdollisimman pitkään, sillä jos jotain pahaa tapahtuisi, ei minulla olisi voimia sitä kaikkien kanssa käydä läpi.

    Olisin tottakai itsellenikin toivonut, että olisin voinut olla rennompi ilman pelkoa takaravoissa, ja olisin saanut nauttia siitä ainutlaatuisesta ajasta. Pelko raskausaikana oli itselle todella suuri, uskon sen johtuneen aiemmista pettymyksistä. En tiedä kuinka mahdollisen seuraavan raskauden kanssa kävisi, osaisiko siitä nauttia enemmän? Kun on saanut yhden lapsen syliin asti ja raskaus meni hyvin, voisi ehkä osata hieman rentoutua ja hengittää.

    Ehkä sitä pahinta pelkäsi niin paljon, kun lapsen saanti tai raskauden loppuun asti sujuminen ei ollut itsestäänselvää. Kova suojeluvietti ja huoli tuli jo ensimmäisiltä raskausviikoilta asti.

    Oletko sinä pystynyt nauttiman raskausajasta ilman pelkoa?

    Vastaa