• You are currently viewing Isojen lasten kanssa on niin erilaista -hyvällä tavalla

    Isojen lasten kanssa on niin erilaista -hyvällä tavalla

    Isojen lasten kanssa on niin erilaista, kuin pienten. Meillä on jotenkin jo päästy tähän ”isojen poikien maailmaan”, vaikka pienin onkin vasta ekalla luokalla. Johtuu todennäköisesti siitä, että Ollie on aika rauhallinen ja kiltti, noi meidän villimmät viikarit on ne jotka tätä kaaosta on täällä aikaisemmin aiheuttanut ja ne sitten taas on jo isompia. (10,13,15). Paljon on muuttunut siitä kun he oli pieniä. Ja hyvä niin.

    Kirjoitin aikaisemmin vinkit, miten äiti voi pysyä järjissään energisten poikien äitinä -5 kohtaa, noi jutut tuntuu jo tosi kaukaisilta. Välillä niitä toki muistelee kaiholla, sillä olihan se upeaa aikaa. Mentiin poikien kanssa paljon ja tehtiin kaikkea kivaa ja vauhdikasta. Kotona oli pukuleikit aina menossa ja talo oli täynnä elämää.

    Silti kun sitä pikkulapsi aikaa on elänyt sen 15 vuotta, niin on myös ihanaa olla tässä seuraavassa vaiheessa ja vähän hengähtää ennen lapsenlapsia. Nyt on onneksi vielä itsekin sen ikäinen, että jaksaa omiakin harrastuksia ja menoja hyvin.

    Hiljainen talo ja rauhalliset shoppailut

    Ensimmäinen asia mikä on muuttunut on hiljainen talo. Täällä aika harvoin enää kuulee mitään erityistä meteliä. Pojat on huoneissaan paljon, Ollie ja Oscar saattaa leikkiä legoilla tai pokemon korteilla ja isommat istuu koneilla tai kännyköillä. Välillä unohtaa, että täällä asuu niin monta ihmistä.

    Poikien kanssa voi jutella ja viettää aikaa nyt jo ihan erilailla. Nyt korona-aikana se on ollut kiva juttu, koska olisi ihan eri juttu kökkiä kotona pienten lasten kanssa, kuin näiden isompien. Me voidaan jo kattoa yhdessä hyviä leffoja, jutella päivän uutisista tai vaikka pelata shakkia. Yksi meidän lemppari on kattoa Frendejä tai vanhoja kotivideoita.

    Muutoksena ei niin positiivinen on se, että poikia ei meinaa saada mukaan enää mihinkään. Tai no, onhan siinä paljon hyvääkin. Joka tapauksessa, jos pojat voi valita lähtevätkö sukuloimaan tai kaupoille mukaani, he valitsevat vaihtoehdon EI. Toki kun vauhdikkaat pojat ovat mukanani kulkenut joka paikassa 15 vuotta, on ihan piristävää mennä omassa rauhassa välillä. Erityisen hauskaa on saada kylpylässä olla yksin rauhassa saunassa. Isä ja pojat menevät keskenään. Kivaa vaihtelua.

    pojat

    Pojat tekee ruokaa ja hoitaa pienempiään

    Yksi iso etappi oli, kun pääsin iltatreeneihin niin, että pystyin jättämään isoveljet hoitamaan pienempiään. Se oli iso helpotus arkeen. Nyt voin käydä kaupoilla tai viedä koiraa huoletta, pojat pärjää keskenään.

    Pojat tekee nykyisin helppoa ruokaa ja leipoo itsenäisesti, välillä sitä saa kunnian mennä istumaan ihan valmiiseen pöytään. Vielä kun oppisivat siivoamaan myös jälkensä.

    Mä kyllä nautin tästä ajasta. Tottakai isommilla alkaa olemaan isän kanssa enemmän yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuten autotallissa mopojen rassailu tai futiksen katsominen telkusta. Mikä on tietysti ihan normaalia ja kuuluu kehitykseen, että poika alkaa kiinnostumaan isän kanssa yhteisistä jutuista kun tulee isommaksi.

    Mutta onneksi meillä on poikien kanssa myös niitä omia juttujamme. Minä ulkoilen poikien kanssa enemmän ja normaali oloissa käymme yhdessä säännöllisesti uimassa. Sitäpaitsi, poikieni myötä olen minäkin oppinut tykkäämään aika paljon kaikesta sellaisesta mistä en ennen niin välittänyt. Jalkapalloa potkitaan mielellään yhdessä koko porukka ja toimintaleffat on muuttuneet vuosien saatossa munkin suosikiksi. Enemmän minä edelleen poikien kanssa touhuan, kuin isä. Kaikista parasta on, kun tehdään kaikki yhdessä jotain.

    Meillä on nyt niin kiva ja helppo vaihe…nautin todella! Ja olen pelottelusta huolimatta positiivisesti yllättänyt kuinka läheisiä teini-ikäiset pojat ovat äidin kanssa. Kainalossa köllii joka ilta joku isompi tai pienempi poika. Välillä pojat hipsuttaa mun jalkapohjia ja sitten taas välillä minä heidän selkää.

    Kommentit

    1. Cee

      Tutulta kuulostaa. Omat pojat ovat vajaa 15-, ja 13-vuotiaat ja lisäksi meillä on 10-vuotias tytär. Pojat ihanasti halailevat ja tulevat istumaan viereen ja kertovat juttujaan. Mutta paljon on niitäkin päiviä, kun kumpikin sulkeutuu vaan huoneeseensa ja nähdään vaan päivällispöydässä. Miehen kanssa ollaan vuoden verran päästy kahdestaan esim. syömään tai päiväksi patikoimaan. Pojat tekevät kumpikin kerran viikossa ruokaa ja jopa siivoavat jälkensä (koska näin on sovittu). Toistaiseksi elämä teinipoikien kanssa on oikein mukavaa, vaikka välillä on niitä murkku-ikäisten tunteenpurkauksia.

      1. Jonna

        Eikä meilläkään suinkaan pelkästään helppoa ole, toinen teinipoikani on aika haastava yleisesti ottaen. Mutta hän oli lapsena vielä haastavampi 😀 Mekin odotellaan, että tää korona hässäkkåä helpottais ja päästäis miehen kanssa treffeille. On kyllä kiva kun pojat ottaa hienosti vastuuta. Voidaan olla ylpeitä!

    Vastaa