• Toinen kierros: Odotuksen odotus

    Toinen kierros: Odotuksen odotus

    Olemme koko seurusteluajan tiedetty Nikon kanssa molemmat, että me haluamme lisää lapsia. Yks nyt ainakin ja ehkä toinenkin. Ensin oli ajatus, että mennään ensin naimisiin ja vasta sen jälkeen aloitetaan raskauden suunnittelu. Vasta tällöin annettaisiin perheen uudelle jäsenelle mahdollisuus tulla maailmaan. Nyt kun häitä kuitenkin päätettiin siirtää määrittämättömään tulevaisuuteen, otettiin tämä vauva asia uudestaan mietintään.

    Olen jo kuitenkin sen verran vanha, ettei tätä toivetta voi loputtomiin lykätä, jos sen haluaa toteuttaa. Ihan maksimissaan sanoisin aikaa olevan sellaisen kahdeksan vuotta. Tuolloin olisin 42 ja se alkaa olla naiselle jo melko korkea synnytysikä. Väestöliiton tutkimusten mukaan raskauden mahdollisuus on selkeästi korkeampi ennen 35 vuotta. Tämän jälkeen todennäköisyys saada vauva laskee 15 prosenttiin kuukautiskiertoa kohti.

    Mistä lähdetään?

    Minulla on ollut kierukka viimeiset 11 vuotta ja vaikka ehkäisytehon pitäisi loppua heti kun se poistetaan en kuitenkaan usko raskauden alkavan ensimmäisten kuukausien aikana. Toivon sitä toki ja jännittää jo nyt millaista henkistä vuoristorataa meillä on tiedossa. Jännitystä, odotusta, toivetta, pettymystä ja epävarmuutta.

    Tällainen raskauden tietoinen suunnittelu on jo itsessään ihan uusi kokemus, joka saa paljon tunteita pintaan. Ensimmäisestä raskaudestani kun sain tietää raskauden ollessa 8. viikolla ja koko homma tuli ihan yllätyksenä. Nyt kuitenkin on tietoisesti päätetty yrittää lasta, on myllerrys päässä hurja. Entä jos raskaus ei ala? Entä jos tulee keskenmeno? Entä jos eroamme jossain vaiheessa? Entä jos olemme väsyneitä? Onko ihan hullua lähteä pikkulapsiarkeen uudestaan, kun pääsee jo niin paljon helpommalla? Mitä sitten, jos lapsi on sairas? Osaammeko ottaa toisemme huomioon lapsen kasvatuksessa? Miten työurani käy?

                                                                           

    Miten tästä edetään?

    Annan näiden kaikkien tunteiden tulla ja haluan niitä käsitellä niin omassa mielessäni kuin mieheni kanssa. Meillä on muutamia isoja peikkoja odottamassa, joiden tiedämme tulevan vastaan aikanaan. Esimerkiksi se, että olen tottunut hoitamaan kaiken lapseen liittyvän yksin enkä missään nimessä halua jatkossa toimia samoin. Haluan Nikon olevan tasavertainen vanhempi kanssani. Näitä kuitenkin käydään jo nyt läpi yhdessä ja mietitään, miten niistä selvitään. Tulen myös näitä pohdintoja kirjoittamaan auki. En nimittäin usko, että me olemme ainoa pari, joka pohtii, onko oikea aika vauvalle ja mitä kaikkea se tuo tai voi tuoda tullessaan.

    ”Oikeaa aikaa ei tule, ellei sille anna mahdollisuutta”

    Olen oppinut ensimmäisen lapsen kanssa sen, että oikeaa aikaa ei tule, ellei sille anna mahdollisuutta. Se kaikki mitä olen saanut kokea, on kasvattanut minua paljon ja olen kiitollinen tästä matkasta, jonka olen saanut kulkea. Se matka tuo varmuuden siihen, että teemme oikein toteuttaessamme yhteistä unelmaa perheen kasvattamisesta.

    Vastaa