• You are currently viewing Äitiys ja ura

    Äitiys ja ura

    Äitiys ja ura

    Kuusi, seitsemän vuotta sitten ajatus urasta oli minulle kaukainen. En ollut löytänyt elämässäni omaa juttuani, haahuilin aika päämäärättömästi työpaikasta toiseen. En löytänyt paikkaani, en kokenut suurta intohimoa juuri mitään kohtaan. Tai koin, kirjoittamista, mutta en tuolloin käsittänyt että siitä voisi tehdä ammatin. En sisäistänyt, että voisin vielä tämän elämän aikana löytää työn, jota tekisin jäätävällä intensiteetillä, intohimolla ja rakkaudella. Työssäni saan toteuttaa itseäni ja tehdä päivittäin asioita, joista saan itselleni iloa.

    Kun löysin onnen työn suhteen, olin jo äiti kolmelle lapselle. Nuorimmaiseni oli silloin vasta pikkuinen vauva. Alkuvaiheessa työllistymiseni, työnkuvani tai mikään työmaailmaan liittyvä ei aiheuttanut ristiriitoja, painetta tai ongelmia. Ajan saatossa tilanne on kuitenkin muuttunut, eikä kaikkein vähiten oman ajatusmaailmani osalta. Silti koen, että oli minulle oikea aika alkaa työstämään omaa uraani. Lapset voivat kulkea rinnalla, äitiyteni ei katoa.

    Äitejä kiskotaan kahteen suuntaan

    Teen paljon töitä. Todella paljon, ainakin mun mittapuullani. Olen toimittaja ja kirjailija. Sen lisäksi teen vaihtelevasti myös muita media-alan projekteja. En osaa aivan tarkkoja tuntimääriä sanoa, koska työaika on liukuvaa ja siihen kuuluu niin monenlaisia asioita. Yritin kuitenkin laskeskella, ja 55 tuntia on sellainen keskiverto. Eli siinä on kyllä tunti poikineen. Sen lisäksi olen äiti kolmelle pojalle, vaimo reissumiehelle, ystävä, muutaman lemmikin omistaja – ja ihminen joka kaipaa omaakin aikaa.

    Combo on joskus hankala hallittava. Vaa`an toisessa kupissa ovat lasten kanssa vietetty aika, heidän tarpeensa, harrastuksensa, kotiaskareet, parisuhdeaika, ystävät, oma aika…Ja toisessa kupissa nököttävät työprojektit, deadlinet, taustatyöt, ideointi- ja suunnittelupalaverit, kirjoitusretriitit. On järkyttävä tunne arvottaa näitä asioita keskenään, ja se että me teemme niin, on kyllä suureksi osaksi yhteiskunnan  ja ulkopuolisen paineen aiheuttamaa.

    Äitiyden ja uran yhteensovittaminen on yleinen puheenaihe myös yhteiskuntatasolla.  Meihin äiteihin kohdistuu monenlaisia, epäreilujakin odotuksia ja asenteita. Meitä vedetään kahteen suuntaan. Pitäisi olla kotona lasten kanssa, pitäisi olla tuottelias kansalainen, pitäisi kyetä minuutissa hakemaan sairastunut lapsi pois päivähoidosta, pitäisi ymmärtää ettei se ole syy deadlinen venyttämiseen.

    Pssst! Lue myös: Villi Pohjola – Poikien ystävyys näkyy ja kuuluu!

    On ihan okei olla itsekäs

    TIETENKIN perhe on minulle tärkein, ihan aina ja ihan kaikessa. Mutta mun hyvinvoinnilleni perheaika ja äitiys ei ole riittävä. Faktahan on myös se, että en tee työtä pelkästään itseäni varten, vaan elättääkseni lapsiani. Sattui vain käymään sellainen tuuri, että löysin oman kutsumustyöni ja nautin siitä. Toivottavasti kukaan ei odottanut, että mulla tässä olisi mitään avainta absoluuttiseen onneen. Sitä ei löydy, mutta jotain olen oppinut. Ensinnäkin: minä puhun. Työnohjaajan pakeille meneminen on ollut yksi parhaita päätöksiäni koskaan. Sen lisäksi käyn asioita läpi mun ystävän ja puolison kanssa. Olen hyväksynyt sen, että jos olen jonkun mielestä itsekäs raivatessani näin paljon tilaa työlle, niin fine. Olen itsekäs. Silti vaikka ajattelen näin, toisinaan droppaan totaalisesti. Itkettää ja harmittaa, tuntuu että mun äitiyttä kyseenalaistetaan vaikka teen parhaani – sekä lasteni että itseni suhteen.

    Toivon että lapset muistavat isoina senkin, että vaikka äiti teki töitä kotona, oli hän silti paljon läsnä. Teen nimittäin töitä kotitoimistolta käsin suurimman osan ajasta. Vaikka työhöni sisältyy paljon vastuuta etenkin itseohjautuvuuden suhteen, se tuo muassaan myös vapauksia. Pystyn vaikkapa lähtemään hammaslääkäriin joskus kesken päivän ja kirjoittamaan välillä terassilla lasten hyppiessä trampoliinilla.

    Yhdestä asiasta olen erityisen onnellinen, jos jossain muussa mennäänkin metsään. Saan näyttää mun pojilleni mallia siitä, miten omia unelmiaan kannattaa tavoitella, ja miten työ ei ole pelkkää pakkopullaa, vaan parhaimmillaan nautinnon lähde.

    Miltä susta kuulostaa äitiys ja ura, sopivatko ne yhteen?

    Vastaa