• Äitiaivot- todellakin totta!

    Ehkä oletkin kuullut joskus kuuluisista ”äitiaivoista”. Nyt täytyy todeta, että ne ovat todellakin olemassa! Se on tullut myös itse todistettua. Äitiaivot saavat hyvin boostia väsymyksestä ja hormoneista.

    Äitiaivot

    Jauhosäkki syliin ja heijaten

    Jasu taisi olla about pari kuukautta, kun leivoin pullia. Samalla kun luin jauhosäkin kyljestä pulla ohjetta, heiluttelin sitä ilmassa! Voi luoja. Hetken päästä havahduin että mitähän nyt taas. Ei tätä jauhosäkkiä nyt varmaan tarvii yrittää pitää tyytyväisenä.

    Toinen tähtihetkeni oli lidlissä. Olin yksin kaupassa (mikä todellakin on harvinaista) ja minulla oli vedettävä ostoskori. Siinä hyllyjen tavaroita tutkiessa havahdun, kun heijaan edestakaisin ostoskoria kuten vaunuja. Ei, nyt ei tarvi heijata, siellä ei nuku kukaan.

    Äo pyöreä 0

    Kävin ammattikorkeakoulun pääsykokeissa viimeisilläni raskaana, ja juuri äidiksi tultua. Ei muuten ollut kovin fiksu veto. Kummallakaan kerralla päässä ei liikkunut MITÄÄN! Apina taputti lautasia toisiinsa aivoissa. Yllätys yllätys, en päässyt kouluun. Välillä hymyilin ja naurahdin itsekseni, kun yritin ymmärtää selvällä suomen kielellä olevaa kysymystä. Vastauksesta ei mulla ollut hajuakaan.

    Oli kyllä surkuhupaisaa kun mies yritti mulle opettaa matikkaa pääsykokeita varten. Äitiaivot loisti läsnäolollaan hienosti! Ihme kyllä riitaa ei tullut, eikä hän hermoja menettänyt, mutta varmasti turhautti. Oli varmasti yhtä antoisaa kuin olisi meidän koiralle (kenen aivojen koko vastaa yhtä hernettä) opettanut kuinka yhtälöitä ratkaistaan, tai lasketaan prosenttilaskuja.

    Äitiaivot

    Ai niin. Muutaman kerran mies on kysynyt, miksi tv on äänettömällä. Olen joutunut sen mykistämään jos mulle on tullut viesti, tai luen uutista puhelimelta. En pysty lukemaan, koska muuten keskityn samalla taustalla tulevaan ääneen. Mutta keskittymiskyky on oikein hyvä.

    Pientä hajamielisyyttä

    Jasun hain kerran isovanhemmilta hoidosta, pakkasin hänen eväät jääkaapista mukaan, ja keräsin lelut laatikkoon. Sit voidaankin lähteä kotiin. Kunnes mieheni äiti tulee ulko-ovelle toteamaan, että pakkasin ne Jasun eväät sinne lelulaatikkoon. Mutta ihan hyvin mä vedän.

    Unohdan todellakin kaikki pienet ja suuret asiat, ja KAIKKI on oltava kalenterissa ylhäällä. Turha kysyä mitä ruokaa esimerkiksi eilen syötiin.

    Toistaiseksi olen pojan aina muistanut ottaa mukaan, vaikka muuten kaikki saattaakin jäädä. Hoitoon viedessä (päiväuni- aikaan talvella) olen vienyt vaunut ja pojan, mutta unohtanut osan ulkovaatteista, vaunuihin tulevan verhon sekä tutin. Siinä vähän hoitajalle haastetta saada lapsi nukkumaan auringonpaisteessa ilman tuttia.

    Onko muilla yhtä onnistuneita tähtihetkiä äitiaivojen kanssa? On tämä melkoista menoa, mutta olkoon!

    Vastaa