• Sukkavallankumous

    Sukkavallankumous

    Pojan ollessa ihan pieni hän repi aina sukat jaloistaan. Siis aina! Sukkahousuja käytettäessä oli sellainen Peppi Pitkätossu-teema käytössä. Haaraosa oli jossain polvien korkeudella ja sukkaosa laahasi jalan perässä kontatessa. Sukkien kanssa minulle on tärkeintä ollut, että ne lämmittävät pieniä varpaita, ei niinkään se, että asukokonaisuus on viimeistelty. Poika on siis vapaasti saanut kulkea eripari sukat jaloissa.

    Kun sukat sitten alkoivat pysyä jaloissa siinä neljän tai viiden ikävuoden paikkeilla, oli Ninjagon ninjat kovaa huutoa. Ninjasukkia piti sitten saada ja pelkästään niitä käytettiin. Ninjathan taistelevat hyvän puolesta, aina ja kaikkialla, se on niiden homma. Ne kuitenkin tekevät sitä neljästään, joten sukkia ei voinut käyttää pareittain, niin että molemmissa jaloissa olisi ollut sama ninja. Ehei! Molempiin jalkoihin tarvittiin oma ninja ja taistelun yllyttyä hurjemmaksi otettiin käsiin vielä viimeiset kaksi. Tuolloin siis ninjoja oli vain neljä, nykyään tarvittaisiin kaveri avuksi jos kaikki ninjat haluttaisiin taisteluun.

    Luitko jo meidän kavereiden täyteisistä viikonlopuista? Kirjoitin siitä postauksessa: Poikien ystävyys näkyy ja kuuluu.

    Vanhempana sukat pysyvät jaloissa, mutta taistelu jatkuu…

    Nyt vuosia myöhemmin Ninjago kelpaa yhä katsottavaksi, mutta sukat pysyvät onneksi jo pelkästään jaloissa. Kuviotkin on ollut jo jonkin aikaa molemmissa käytössä olevissa sukissa pääsääntöisesti sama. En usko poikani edes tienneen nuorempana, että sukat kuuluisivat monen mielestä olla saman näköiset molemmissa jaloissa. Omat sukkani kun ovat aina mustat, niin mallia en oikeastaan ole ollut tässä antamassa.

    Nyt 11-vuotiaan sukat käyvät edelleen taistelua. Vallankumousmainen taistelutanner näkyy nykyään enemmän sukkien häviönä kuin ennen. Jokaisesta menetetystä sukasta käydään viimeinen taistelu siinä vaiheessa, kun huomaan pesukonetta tyhjentäessä kantapään reiän olevan suurempi kuin sukan suuaukon. Tämä on kuitenkin minun ja pojan välinen eikä sukkien keskinäinen taistelu. Lopputulos on kuitenkin poikkeuksetta se, että taistelun haavoittama sukka saa lähteä tekstiilijätteeseen (tekstiilijätteen keräyksestä lisää vaikkapa Lounas-Suomen Jätehuollon sivuilta) kaltaistensa seuraan ja parin toinen puolikas saa etsiä itselleen uuden parin seuraavaan erään. Näin ollen Peppi Pitkätossu-tarina jatkaa elämäänsä yhä edelleen, eripari sukat mukanaan.

    Pysyyko teillä sukat jaloissa ja löytyykö molemmista jaloista saman näköinen sukka?

    Vastaa