• You are currently viewing Vauva arjen haasteita yksin ja yhdessä

    Vauva arjen haasteita yksin ja yhdessä

    Nyt kun on mietitty vauva asioita miehen kanssa, palautuu jänniä juttuja tuon rakkaan esiteinin vauva- ja taaperoajoilta mieleen. Asioita, joita kukaan muu ei hänestä tiedä kuin minä. Hän on ollut liian pieni niiden tapahtuessa, jotta muistaisi niitä enää. Eikä perheessämme ollut toista aikuista arkea jakamassa. Toki joitain olen kertonut isovanhemmille ja ystävilleni, mutta oma kokemus jättää aina vahvemman muistijäljen kuin kerrottu tarina.

    Edellisessä postauksessa Sukkavallankumous kerron sukkiin liittyviä muistoja pojan lapsuudesta ja se nostatti ajatukset siihen, mitä kaikkea sellaista on mitä olisi jo silloin halunnut jakaa toisen aikuisen kanssa. Silloin siihen ei ollut mahdollisuutta kotona. Tukea löytyy kuitenkin vaikkapa Yhden Vanhemman Perheiden Liiton vertaisryhmistä. Olin jonkin aikaa mukana toiminnassa ja koin saavani sieltä sitä mitä etsin, eli vartaistukea joka auttoi jaksamaan kun huomasin, etten ole ajatusteni kanssa yksin..

    Mitä muistaa 10 vuoden jälkeenkin?

    Isoimpana nousee mieleen valvotut yöt. Kävely eteisen ja olkkarin välillä itkevä vauva sylissä. BB 24/7 keskellä yötä. Nukahtaminen nojatuoliin vauva sylissä. Muutaman tunnin yöunilla selviäminen työpäivistä. Vahingossa varastettu aurajuusto pala. Se ettei ollut vaihtoehtoja. Ensimmäiset askeleet apteekissa. Korvatulehdukset jotka valvotti. Yötäkään en vaihtaisi pois tuosta ajasta, mutten ihan heti olisi valmis sitä uudestaankaan elämään läpi. Paljon oli hyviä asioita siinä, että olimme kahden, kuten se että sain oikeasti nukkua aina kun vauvakin nukkui. Ei tarvinnut hoitaa parisuhdetta tai huolehtia isommista lapsista samaan aikaan. Sain keskittyä lapseen, hänen tarpeisiinsa ja omiin tuntemuksiini äitiydestä. Ja välillemme muodostunut side on aivan mieletön vielä tänä päivänäkin.

    Moni tuttu on sanonut nostavansa hattua, kun olen selvinnyt yksin arjesta lapsen kanssa. Sitä minun on melko vaikea ymmärtää, eihän minulla ollut vaihtoehtoja. Ei ollut myöskään vertailukohtaa millaista arki olisi ollut kahden vanhemman perheessä, joten en itse kokenut asian olevan mitenkään ihmeellinen tai arjen erityisen haastavaa.

    Tulevia haasteita

    Haastavana koen sen, että mikäli saamme vauvan jossain vaiheessa, täytyy minun opetella ihan uudenlainen vauva-arki. Täytyy opetalla siihen, että annan myös isän nukuttaa lasta. Antaa myös isän valvoa yöllä, jotta itse saan nukuttua. Antaa sellaisten ihmisten osaltaan kasvattaa lastani, jotka eivät ole kasvattaneet minua. Käydä keskusteluja tavoista, miten hoitaa lasta tai lapsen asioita. Miten tällaisiin juttuihin oppii?

    Onneksi näitä keskusteluja on jo jonkin verran käyty ja tiedämme että niitä täytyy käydä vielä paljon lisää. Uskon vahvuuden meillä olevan se, ettei vaikeitakaan asioita jätetä selvittämättä. Olipa kyse sitten vauva haaveista tai arjen haasteista.

    Millaisilta kanteilta teillä on mietitty vauva asioita?

    Vastaa