• Kukas se täällä?

    Kukas se täällä?

    Olen hypännyt bloggaamiseen niin innolla etten ole vielä kerennyt itseäni, joten tässä meidän perheen esittely.

    Moikka siis kaikille, mä oon Noora! 10 vuotta olin yksinhuoltajaäiti vallan ihastuttavalle nuorelle miehelle Mikolle. Vuosi sitten pieni perheemme kasvoi eteisin remontin myötä Nikolla. Olemme tienneet toisemme Nikon kanssa jo vuosia, mutta vasta kun hän tuli remontoimaan talomme eteistä ja vessaa, tutustuimme paremmin. Vessan seinien korkeuksia kun mittailtiin niin hän jossain vaiheessa totesi: ”Kun joskus alat seurustelemaan, niin ota sitten tällanen mun kokonen mies, ku tää vessa on sille sopiva” Ja niin tein.

    Luitko jo: Vauva arjen haasteita yksin ja yhdessä

    Miko on 11-vuotias leikkisä joulukuun poika, joka tekee legoanimaatioita, piirtää ja oppii YouTubesta paljon sellaista mitä opettaa sitten minulle. Opettaminen toiselle on toki vastavuoroista, eilen opetin hänelle uutta korttipeliä kokeisiin lukemisen jälkeen. Ilmeisesti päivä oli ollut jo tiedon täyteinen, kun hän totesi turhautuneena että ”Mun pikku aivot ei pysty käsittää tätä!” Otettiin halailu tauko pelistä ja kehuin miten hän osaa hienosti tuoda esille miltä tuntuu. Mielestäni tuo oli ehkä maailman suloisin tapa sanoa, että homma tuntuu mahdottoman vaikealta.

    Pelaillaan muutenkin aika paljon kortti- ja lautapelejä, niin keskenämme kotona kuin ystävienkin kanssa. Varsinkin viimeisen vuoden aikana pelailu on noussut harrastuksissa isoon rooliin. Aiemmin harrastin paritanssia useamman vuoden, mutta se on nyt ollut tauolla, kun ryhmäliikunnat on aikuisilta kielletty. Tanssi on ollut rentoutumiskeinoni jo 15-vuotiaasta saakka. Sitä on tullut harrastettua monella tyylillä rivitanssista zumbaan ja tankotanssiin. Onneksi muutamalla tunnilla on nyt päästy käymään ja Nikokin on suostunut lähtemään mukaan.

    Mikolla ei ole tällä hetkellä harrastuksia, mutta hän on koittanut teatteria, partiota ja uintia aiemmin. Uinnista jäi minulle harrastukseksi lasten uimaopetus, jota olen nyt tehnyt neljä vuotta. On hienoa nähdä lapsissa se innostus ja onnistumisen riemu kun oppivat uutta. Olen muutenkin helposti uusista asioista innostuva ja se ominaisuus johdattaa milloin mihinkin. Kuulun myös paikalliseen Lions Clubiin sekä ammattiosastoni paikallisyhdistyksen johtoryhmään. Molemmissa toimin hallituksen aktiivisena jäsenenä.

    Meidän perheen koti ja tulevaisuus

    Asumme vanhassa rintamamiestalossa, jota remontoimme pikkuhiljaa, kaikki sellaiset normaalisti isoina remontteina pidettävät jutut on jo tehty kuten katon vaihto ja kylpyhuone remontti. Enää olisi jäljellä koko yläkerran uusinta, saunallisen piharakennuksen purku ja uuden rakentaminen sekä pihan kunnostus. Ja tietenkin ne listat kaikista tiloista. Kohta saa kuitenkin jo ensimmäisiä tapetteja alkaa vaihtamaan uudestaan niin voi olla vähän siinä ja siinä kannattaako niitä edes laittaa paikoilleen.

    Kaiken tämän lisäksi suunnitellaan perheenlisäystä sekä kesähäitä. Häät pitivät olla jo tänä kesänä, mutta päätimme kuitenkin siirtää niitä vuodella, jotta kaikki toivomamme vieraat pääsevät turvallisin mielin osallistumaan. Nyt alkaa siis suunnittelu täysin alusta ja jännityksellä odotellaan, että mahtuuko se unelmien hääpuku ensi vuonnakin päälle, joka kaapissa jo odottaa.

    Kiitos kun saan jakaa meidän arkea ja juhlaa teidän kanssa. Blogin nimen mukaisesti meno saattaa välillä olla tavalla tai toisella melko villiä, joko poikien painimatsin tai remonttien tuomien kommellusten myötä. Toivottavasti meidän kokemuksistamme on just sulle iloa ja hyötyä.

    Tällainen on meidän perheen esittely, kertokaa ihmeessä kommentteihin keitä siellä ruudun toisella puolella on!

    Vastaa