• You are currently viewing Vauva saa tulla

    Vauva saa tulla

    Tätä vauva-asiaa on nyt väännetty ja käännetty. Jännitetty ja panikoitu. Mietitty kannattaako ja miten kaikki menee. Mutta eihän sitä elämässä koskaan tiedä ennen kuin kokeilee. Nyt kuitenkin asiat alkavat konkretisoitua. Pelkkä miettiminen, kun ei johda mihinkään. Monelta kantilta tätä on pohdittu miehen kanssa ja vuosien vauvahaaveilu on nyt edennyt niin, että kierukka poistettiin eilen. Oletuksena itselläni on, että vaikka vauva saa tulla, yrittämiseen menee kuitenkin varmaan useampia kuukausia ennen kuin tärppä. Henkisesti olen varautunut siihen, ettei alle puolen vuoden tapahdu vielä mitään.

    Aiemmin minulta on kertaalleen kierukka vaihdettu vuosia sitten, mutten ihan muistanut miltä se poisto tuntuu. Jännitti, koska muistin ettei se mikään nautinnollinen juttu ole. Mutta jännitin ihan turhaan. Kyllähän se tuntui mutta ihan muutaman sekunnin. Langat, joista kierukka vedetään ulos, oli piilossa ja hoitaja sanoi, että koitetaan tuurilla ja jos ei onnistu niin vaihdetaan lääkärille aika. Taitava hoitaja sai kuitenkin ensimmäisellä yrityksellä langoista kiinni ja homma oli hetkessä ohi. Enemmän meillä meni huoneessa aikaa siihen, kun juteltiin tilanteesta ja ihana hoitaja kehotti tietyllä tapaa unohtamaan koko vauvahaaveen ja vain nauttimaan elämästä ja toisistamme.

    Miltä tuntuu nyt?

    Eilen ei kyllä vielä nautittu. En tiedä tuliko päänsärky jännityksestä, salitreenistä vai siitä että ylimääräiset hormonit poistuivat elimistöstä 11 vuoden jälkeen. Vaikutuksen kuitenkin pitäisi lakata heti, joten aikamoinen shokki se varmasti kropalle on. Hoitaja varoitteli onneksi, että hieman vuotoa voi tulla, niinpä en siitä säikähtänyt. Olo oli muutenkin vähän omituinen lähes koko päivän ja maha tuntui jotenkin hassulta. Nyt kuitenkin olo on jo tasaantunut. Varoittelin kyllä miestä, että jonkinlaisia vaikutuksia tästä voi seurata vielä jonkin aikaa. Vaikka tavallaan jännittää aloitta raskauden yrittäminen vuosien haaveilun jälkeen, on olo kuitenkin hyvin odottava. Mies taas vitsaili eilen omilla tuntemuksillaan ja kertoi ajatustensa pyörivän siinä, että hän tietää nyt saavansa viettää paljon aikaa niinsanotusti vällyjen välissä.

    Luitko jo postauksen Odotuksen odotus?

    Tällä hetkellä tunteet ovat aika seesteiset, uskon meidän olevan valmiit sille että vauva saa tulla. Pyrin kirjoittamaan ajatuksista sellasiena kuin ne tulevat, niin hyvistä kuin huonoista tunteista tältä ajalta, ennen raskautta. En usko, että kukaan meistä, jotka yrittävät lasta on yksin minkään tunteen kanssa. Aina löytyy joku, joka on kokenut tai tuntenut samaa. Toivottavasti saamme toisistamme tukea ja voimaa. Jaetaan siis yhdessä ilot, jotta ne moninkertaistuvat sekä surut, jotta ne eivät olisi niin raskaita kantaa.

    Tervetuloa mukaan meidän matkallemme plussaan!

    Vastaa