• You are currently viewing Korona – henkinen kasvu vai kuormituksen lisääntyminen?

    Korona – henkinen kasvu vai kuormituksen lisääntyminen?

    Korona – henkinen kasvu vai kuormituksen lisääntyminen?

    Heti alkuun haluan korostaa, että en millään tavalla vähättele tai halveksu kenenkään ikäviä ja jopa todella vakavia tuntemuksia ja ongelmia koronakriisin aikana. Epidemiasta johtuvat mieletön epävarmuus, rajoitukset sekä taloudelliset vaikutukset ulottivat säteensä todennäköisesti jollain tavalla jokaisen arkeen. Vaikutukset saattavat näkyä vielä pitkään niin talouden kuin terveydenkin saralla.

    Itse löysin koronakriisistä kuitenkin myös jotain hyvää.

    Mennyt vuosi, tai oikeastaan 1,5 vuotta on tainnut olla oman elämäni raskain. Koronakin on vaikuttanut siihen negatiivisesti, mutta suurimmat syyt ovat olleet toisaalla. Olen ollut uupunut, kärsinyt peloista ja huolehtinut oman jaksamiseni puolesta.

    Pssst! Lue myös: Kun positiivisuus menee överiksi

    Se että korona iski, tai etenkin sen tietyt vaikutukset, juuri tähän väliin, on ollut minulle jonkinlainen pelastus.

    Tai sitten on ollut omalta mieleltäni jonkinlainen suojareaktio kääntää asia näin päin. Olipa miten tahansa, olen kokenut koronakriisin tuoneen omaan arkeeni myös paljon hyviä vaikutuksia.

    Perhe on ollut rakas ja tärkeä mulle, ihan aina. Koronan aikana sen vaikutus ja merkitys on kuitenkin korostunut. Oikeastaan kaikkien perusasioiden tärkeys on nostanut päätään. Jotenkin uudenlaisella tavalla käsitin sen, millä asioilla loppujen lopuksi on merkitystä tai väliä.

    Olen oppinut rentoutumaan. Hassua sanoa, kun koko maailma on ollut kriisissä. Olen kyllä hitsannut hermot kiinni jäätävässä stressissäkin, mutta olen aiempaa levollisempi. Mun mies sanoi jokin aika sitten että on ihanaa, kun hymyilen nykyään paljon aiempaa enemmän. Allekirjoitan. Korona sai paremmin ymmärtämään, että tässä on aika paljon mistä olla onnellinen. Huomisesta ei koskaan tiedä.

    Henkinen kasvu. En ole turruttanut kaikkia aisteja ja tuntemuksiani viipottamalla ympäriinsä tai täyttämällä aikaani turhanpäiväisillä asioilla. Korona pakotti mut vetäytymään kotiin ja kohtaamaan oman keskeneräisyyden sekä omia ajatuksia, pelkoja ja toiveita. En päässyt enää pakoon, joten tiettyjä asioita oli pakko käsitellä. Tiedän nyt paljon paremmin millainen haluan olla, mitä haluan tehdä ja mitä elämässäni tarvitsen. Paljon turhaa on jäänyt matkan varrelle.

    Muistutan kuitenkin tähän väliin, että koronakriisin aiheuttaman pahan olon ja ahdistuksen (tai minkään muunkaan aiheuttaman!) kanssa ei tule jäädä yksin. Jos kaipaat apua, sinä ansaitset sitä. Esimerkiksi täältä löydät apua ja ohjeita jos kamppailet henkisen jaksamisesi kanssa.

    Olisi kiva kuitenkin vielä kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia aiheesta, oletko löytänyt koronasta jotain hyvää?

     

    Vastaa