• Kuinka lapsi reagoi muuttoon?

    Kuinka lapsi reagoi muuttoon?

    Kuinka lapsi reagoi muuttoon, tai ylipäätään muutoksiin? Kerron meidän kokemuksista alla.

    Kolme muuttoa

    Jasun nyt ollessa 1v3kk, on hän elänyt neljässä asunnossa. Myimme elokuussa oman rivitalomme, ja asuimme evakossa kunnes löytyi oma koti, jota aloimme remontoimaan.

    Kuinka järkyttävää puuhaa muuttaminen onkaan..

    Ensimmäiseen muuttoon Jasu ei reagoinut mitenkään, hän oli silloin puolivuotias. Muutimme hänen isovanhemmilleen joten paikka oli tuttu entuudestaan ja luulen, että hän oli vielä liian pieni edes tajuamaan missä ollaan. Kunhan vanhemmat oli lähettyvillä.

    Toisen kerran muutimme mieheni veljen asuntoon remontin ajaksi. Myös sinne Jasu kotiutui oikein hyvin, hän oli silloin 9-10 kuukauden ikäinen.

    Omaan kotiin

    Muutimme (onnettomien sattumusten jälkeen) vihdoin omaan kotiin maaliskuun lopulla, Jasun ollessa 1v 1kk. Ja tähän hän reagoikin. Toki samaan syssyyn oli juuri ollut kellojen siirto, ja hän oli muuton ajan päivät hoidossa kun muuten on kanssani kotona. Koko arki olikin yhtäkkiä erilaista.

    Selvästi se oli liikaa. Omaan sänkyyn/omaan huoneeseen nukutus oli aivan mahdotonta. Hän kaipasi minua jatkuvasti viereen. Iltaisin nukutin Jasun viereeni meidän sänkyyn, ja siirsin hänet omaan sänkyyn kun hän oli kunnolla unessa. Sitten hän nukkuikin ihan hyvin omassa sängyssä. Välillä oli öitä, kun hän oli koko yön meidän välissä. Mutta mentiinkin lapsen ehdoilla, suuria muutoksia pienelle lapselle. Hän sai ottaa aikaa sopeutumiseen niin paljon kuin tarvitsi, ja me vanhemmat oltiin häntä varten täällä kotona. Paljon syliä ja läheisyyttä.

    Lapsi reagoi muuttoon

     

    Kuinka kauan tätä kesti?

    Ei tullut yllätyksenä, että lapsi reagoi muuttoon. Jasu oli jo vanhempi kuin aiempien muuttojen aikaan, ja ymmärtää aivan erilailla maailmasta. Onhan se valtava muutos kun kaikki onkin erilaista mihin on tottunut. Taisi mennä kuukauden päivät, että tilanne rauhottui. Annoimme hänelle aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, ja luoda hänelle mahdollisimman turvallinen olo. Nyt koti on jo tullut tutuksi, ja omassa huoneessa voi nukkua. Eikä äiti lähde minnekään.

    Lapsi reagoi muuttoon

    Pikkuhiljaa totuteltiin omaan huoneeseen ja leikittiin siellä päivisin. Emme myöskään tässä vaiheessa vieneet Jasua hoitoon, vaan jos hoidon tarve oli tuli meille hoitaja. Näin Jasu sai tottua rauhassa uuteen kotiin. Ja nyt ei olla kyllä mihinkään hetkeen muutamassakaan. On se sellaista puuhaa, että huh!

    Oletteko te muuttaneet pienen lapsen kanssa? Kuinka teillä lapsi reagoi muuttoon? Vai jatkuiko arki normaalisti?

    Vastaa