• Veljesten täysin erilaiset todistukset -kenen syy tai kunnia?

    Veljesten täysin erilaiset todistukset -kenen syy tai kunnia?

    Meillä veljekset ovat täysin vastakohtia keskenään ja veljesten todistukset eivät tule olemaan samanlaisia. Näen aina punaista kun vanhempia syytetään lasten koulumenestyksestä, lukutaidosta tai edes täysin siitä mitä lapset esimerkiksi isommaksi tulessaan ajattelevat ja tekevät. Näen punaista siksi, koska meidän perhe on elävä esimerkki perheestä, josta samoilla geeneillä, samoilla vanhemmilla ja samalla kasvatuksella (tai ainakin hyvin samalla kasvatuksella) todistukset ja arvosanat ovat hyvinkin erilaiset.

    Erityisesti ärsyttää kommentit: ”Pojilta ei vaadita mitään ja siksi eivät pärjää koulussa niin hyvin kuin tytöt.” Puppua sanon minä, ei se siitä ole kiinni. Vai vaaditaanko me nyt sitten osalta pojistamme ja osalta ei?

    Toivoisin, että vanhempien osoittelun sijasta alettaisiin ymmärtää, että ihan kaikki ei ole meidän vanhempienkaan käsissä. Erityisesti kun lapset kasvavat, niin heidän oma persoona on paljon merkittävämässä roolissa kuin se, mitä vanhemmat tekevät tai tekemättä jättävät.

    pojat
    omat ja kummipoika Lohjalla

    Koulu sujuu ja ei suju

    Meidän veljeksistä yksi otti tavoitteeksi tällä lukukaudella rikkoa ysin keskiarvon, ei se ollut kaukana viimeksikään. Sama se onnistuuko, mutta intoa opiskeluun selvästi riittää ja koulu sujuu kaikin puolin moitteettomasti. Toinen meidän pojista rämpii koulua rimaa hipoen. Opiskelu ei kiinnosta, lukeminen ei kiinnosta ja mikään ei kiinnosta. Jos edes pääsee luokalta, niin se on ihme. Yksi pojista on sellainen keskinkertainen opiskelija, kasin oppilas. Yksi on niin pieni, että saa vielä rasteja todistukseen, mutta vaikuttaa siltä, että hänestä tulee hyvä oppilas.

    Tällä otannalla olisi aika vaikea lähteä sanomaan mitä me olemme vanhempina tehneet oikein tai väärin. On helppoa ajatella, että meidän vika, kun yksi ei pärjää, mutta onko se sitten myös meidän ansiota kun toiset pärjää? Ehkä mikään ei ole lopulta meidän ansiota tai syytä, vaan kaikki on monen eri palasen summa. Meillä ainakin veljesten todistukset tulevat olemaan hyvin ääripäästä toiseen.

    Mitkä asiat vaikuttavat?

    Tempperamentti: Yksi isoimmista vaikuttavista asioista on varmasti lapsen oma tempperamentti. Toisenlainen temperamentti sopii meidän koulutusjärjestelmään paremmin, kuin toisenlainen. Sopeutuva, kiltti ja miellyttämishaluinen lapsi kyllä pärjää. Keskittymisen kanssa kamppaileva, tempperamentiltaan äkkinäisempi ja suorempi tapaus taas ei hyvin todennäköisesti pärjää niin hyvin. Pitäisikö koulutusjärjestelmää muutta niin, että se sopisi paremmin erilaisille lapsille? Minusta kyllä.

    Esimerkki: Sanotaan, että lapsi oppii lukemisen esimerkistä. Tätäkin on välillä vaikea uskoa, sillä me tykätään mieheni kanssa molemmat lukea, silti meidän pojat eivät ole erityisen innokkaita lukemaan, paitsi Aku Ankkoja. On luettu heille iltasatuja ja pidetty lukuhetkiä perheen kesken, mutta lukeminen on aina vain pakottamista. Koulussa kivasti pärjäävät poikammekaan eivät oikeastaan lue juurikaan mitään ylimääräistä. Voihan se tietty olla, että lukuinto löytyy myöhemmin.

    Opettajan ja oppilaan kemiat: Opettajan ja oppilaan kemioilla on myös merkitys numeroihin. Tätä ei ehkä ääneen myönnetä, mutta se on selvästi havaittavissa. Esimerkiksi yhden poikamme kohdalla numerot tippuivat kahdella alas ja pomppasivat takaisin kahdella ylös, kun hänellä oli hetken opettaja jonka kanssa ei selvästi homma sujunut ja sitten taas opettaja jonka kanssa sujui. Onneksi meidän kohdalla kyse oli vain yhdestä vuodesta, mutta ajattele jos opettajaksi sattuu pidemmäksi ajaksi sellainen, jonka kanssa yhteistyö ei vaan kertakaikkiaan oppilaalla suju. Omalla kohdallani näin kävi ala-asteella kun opettajaksi tuli vanhempi mies, joka ei ihan kyennyt ymmärtämään villiä ja levotonta tyttöä.

    Sekä opettajien että oppilaiden on todettu pitävän yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä tärkeänä osana tasa-arvoista koulua. Pojat kokevat vähemmän yhteenkuuluvuutta kouluun ja enemmän kiusaamista kuin tytöt. (Lähde THL) Ehkä monet pojat eivät koe koulua omaksi paikakseen, henkilökunnastakin suurin osa kun on naisia. Kuinka paljon vaikuttaa se, sattuuko opettajaksi mies vai nainen ja minkä ikäinen opettaja, niistä henkilökemioista puhumattakaan? Eli tuurillakin on paljon merkitystä.

    Meille vanhemmille riittää kun lapsi yrittää parhaansa

    Me ei olla koskaan vaadittu tai edes odotettu meidän pojilta mitään tiettyjä koulutodistuksia tai koenumeroita. Ehkä enemmänkin toivotaan, että lapset eivät alisuorittaisi. Jos tiedetään, että jätkä on fiksu ja kotiin tulee vitosen ja kutosen koenumeroita, niin kyllähän se ärsyttää ja harmittaa, mutta opiskelumotivaatiota ei voi toiseen väkisin tunkea. Se pitäisi jotenkin löytää itse.

    Me ei olla niitä vanhempia jotka kisaa lasten koulumenestyksellä ja yrittää elää omaa elämäänsä uudelleen lasten kautta menestymällä. Tämä on kiva juttu meidän lapsille, jotka saavat jokainen olla oman tasoisiaan ja ovat silti meille arvokkaita ja tärkeitä.

    Omalla kohdallani opiskelumotivaatio löytyi vasta aikuisena, joten onneksi tiedän, että peruskoulun alisuorittava voi onneksi vielä korjata asenteensa myöhemmin. Samalla on kuitenkin myönnettävä, että aika paljon helpommalla pääsisi jos aloittaisi sen opiskelun jo peruskoulussa.

    Miten teidän muiden pojilla menee koulussa?

    Vastaa