• You are currently viewing Kun raskaaksi tuleminen ei ole niin helppoa

    Kun raskaaksi tuleminen ei ole niin helppoa

    22.6 tuli tasan kaksi vuotta siitä kun tein positiivisen raskaustestin, ja se raskaus kesti loppuun asti! Aloin miettimään tuota testi hetkeä sekä sitä, kun raskaaksi tuleminen ei välttämättä ole niin helppoa.

    Juhannusaatto

    Olimme kaksi vuotta sitten juhannusaattona Naantalissa mieheni kanssa kuuntelemassa Lauri Tähkää. Keli oli hyvä, ja keikka myös! Keikan jälkeen (puolen yön tienoilla) mies kysyi, että jatketaanko vielä johonkin vai mennäänkö hotellille? No minä tuttuun nössöön tapaani vastasin, että mennään  hotelliin niin ollaan reippaina aamupalalla aamulla. Voi jestas. Kun olis tiennyt, että huomenna teen postiviitisen raskaustestin, ja raskausajan jälkeen iskee korona. Niin kyllä olis tappiin asti vedetty!

    Raskaaksi tuleminen
    Tässä vedettiin lonkeroa täysin tietämättä, että huomenna maailma muuttuu!

    Juhannuspäivä

    Tulimme juhannuspäivänä kotiin, ja mies lähti mökille. Kuukautisista ei oikein ollut hajuakaan, kierto tuppasi olemaan aika epäsäännöllinen. Ehkä näinä päivinä niiden pitäisi alkaa? Ajattelin tehdä raskaustestin, kun turvotus oli niin jäätävä. Ja miksi ei olisi, eilen juotu siideriä ja syöty pitsaa. Teimpä silti. Ja siihen pamahtikin pian kaksi viivaa. Mitä hittoa? Iltapäivällä (ei aamupissasta) ja hetki sitten kävin vessassa, kun pitäisi kai muutama tunti pissan olla rakossa ennen testiä. Tein vielä muutaman lisää, ja kaikki ne oli positiivisia!

    Raskaaksi tuleminen

    Soitin sitten miehelle, että mää oon raskaana, taas. Ei kumpikaan sen enempää iloittu, kun tätä ennen kaksi kertaa jo aiemmin olen nämä uutiset ilmoittanut, eikä lasta ole syliin asti saatu.

    Puolitoista vuotta

    Tähän hetkeen kului puolitoista vuotta. Tuli koitettua jos jonkinlaiset konstit ja vitamiinit ja greippimehut.  Ensimmäisen kerran joulukuussa 2018 tein postiviisen testin, ja voi että kuinka onnessaan me oltiinkaan! Valitettavasti varhainen keskenmeno tuli n. rv6-7, ja se tuska oli todella suuri. Tästä meni pari kuukautta, ja helmikuussa 2019 taas testi näytti plussaa. Jälleen samoilla viikoilla meni sekin kesken.

    Ja voi kuinka turhauttavia kyselyt raskaudesta oli, että meinataanko me tehdä lapsia? Töissä muistan yhden asiakkaan tuohtuneena sanoneen, että nykynuoret ovat niin itsekkäitä eikä tee lapsia. Ja kuinka hänellä oli jo minun iässä monta lasta.

    Huhtikuussa 2019 isäni kuoli, ja kun tulin raskaaksi olin ehkä eniten sekaisin ikinä elämäni aikana. Järkyttävä stressi ja ahdistus hautajaisista ja isän kuolemasta, sekä kaikista asioista mitä piti hoitaa. Niin monta kertaa kun sainkin kuulla, että älä stressaa niin silloin se tulee. Mutta juuri silloin tuo poika päätti, että nyt olis hyvä aika tulla, kaikista suurimman stressin aikana. Vai pitikö suvusta yhden miehen lähteä, että yksi voisi tulla lisää?

    Raskaaksi tuleminen ei ollut meillä itsestäänselvää, eikä raskauden jatkuminenkaan. Täällä kirjoitinkin pelosta, joka mulla raskausaikana oli.
    Onneksi kaikki päättyi hyvin, ja Jasu oli kyllä kaiken odotuksen arvoinen.

    Vastaa