• You are currently viewing Miksi rikoksista pitää kirjoittaa?

    Miksi rikoksista pitää kirjoittaa?

    Miksi rikoksista pitää kirjoittaa?

    Tätä minulta kysytään hirveän usein, eikä ihme, sillä käytän valtaosan ajastani asian pyörittelyyn. Mielestäni aihe on tärkeä ja vastaan siihen liittyviin kysymyksiin todella mielelläni. Olen kirjoittanut rikoksista vuosikausia.

    Lehtijuttujen lisäksi olen tehnyt aiheesta kolme podcastia sekä kirjoittanut yhden kirjan, Musta Raivo. Kirja nostaa Suomen 2000-luvun rikoshistoriasta esiin neljä surmatyötä, joissa tekijänä on ollut alaikäinen nuori. Miten lapsesta tulee tappaja? Syntyykö joku pahaksi? Voitaisiinko lasten tekemiin surmatöihin puuttua ennaltaehkäisevästi? Tapahtumat käsitellään kirjassa tarinallisesti, mutta faktaan perustuen. Tiedot on kerätty asiakirjoista sekä viranomaisten, asianosaisten ja nuorisopsykiatrien haastatteluista. Mielestäni virallisten lähteiden saaminen näiden julkaisujen tueksi on ehdottoman tärkeää. Pelkkien lehtijulkaisujen varassa ei voi edetä. Lisäksi Aiheeseen liittyviä kirjoja on lähivuosina tulossa useampia, ensimmäisenä lokakuussa ilmestyvä Rikosten Rauma.

    Rikoksista kirjoittaminen herättää ihmisiä monenlaisia tuntemuksia, ja se on ymmärrettävää. Käsitän, että esimerkiksi rikoksen uhrista tai hänen läheisistään asia tuntuu joskus todella käsittämättömältä. Olen törmännyt kuitenkin myös toisenlaisiin kokemuksiin. Uskon, että asia riippuu pitkälti myös siitä, miten asiaa käsitellään. Rikoksista voidaan kirjoittaa mässäillen tai vaihtoehtoisesti laadukkaasti. Olen itsekin kirjoittajana kehittynyt, ja myönnän että varmasti menneinä vuosina kirjoittanut myös epäkunnioittavasti. Siitä olen pyrkinyt pois, ja onnistunut mielestäni hyvin.

    En koskaan haluaisi lisätä uhrin tai hänen läheistensä kärsimystä, enkä halua esimerkiksi mässäillä henkirikoksen yksityiskohdilla. Toisinaan jotkut yksityiskohdat ovat kerronnan ja teon seuraamuksien kannalta relevantteja, mutta silloinkin on säilytettävä tietynlainen sensitiivisyys.

    Osa rikoksen uhreista ja heidän läheisistään käsittää syyn, miksi rikoksista kirjoitetaan. On julmaa puhua toisen elämää koskettavista tragedioista ennakkotapauksina, mutta sellaisia ne valitettavasti ovat. Se paras jonka voimme järkyttävistä tilanteista saada irti, on ennaltaehkäisy. Ja juuri siksi rikoksista tulee kirjoittaa. Niiden kautta me opimme. Uskaltaudun sanomaan, että true crime on erittäin oleellinen osa evoluutiota. Jo tapahtuneita rikoksia ja niitä edeltäviä tapahtumia tarkastelemalla me pystymme näkemään tiettyjä kaavoja ja tiettyjä merkkejä, jotka viittaavat tulevaan.

    Niitä voivat käyttää hyödykseen ammattihenkilöt, mutta myös tavalliset kansalaiset. Me saatamme oppia varomaan tietynlaisia tilanteita, tai esimerkiksi havaita paremmin läheisessämme näkyvät merkit, jolloin voimme hakea apua ajoissa. Etenkin kolmen pojan äitinä näen tämän äärimmäisen arvokkaana.

    Minusta olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä liittyen true crimeen – seuraatko tämän genren julkaisuja? Miksi? Miksi et? Millaisia true crime-julkaisuja sinä kaipaisit?

     

    Vastaa