• You are currently viewing Aikuisten ystävyyteen kuuluu suora puhe

    Aikuisten ystävyyteen kuuluu suora puhe

    Aikuisten ystävyyteen kuuluu suora puhe.

    Tämä asia on valjennut minulle vasta viimeisimmän vuoden, parin aikana. Jostain syystä moni aikuinen ei tästä edes puhu, oletettavasti juurikin siksi että aiheen koetaan olevan lapsellinen. Ystävyyssuhteet ja niistä huolehtiminen ovat tärkeä osa myös aikuisten elämää.

    Olen itse introvertti, olen siitä aiemmin kirjoittanutkin. En jaksa enkä kestä suuria määriä hölinää, turhaa smalltalkia tai muuta vastaavaa. Ystäviä minä kuitenkin kaipaan. Minun näkemykseni mukaan niitä aikuisia ihmisiä on häviävän vähän, jotka eivät kaipaa vierelleen edes yhtä ystävää. Toki heitäkin on. Puhuttakoon nyt siis meistä, jotka kuitenkin haluamme viettää aikaamme kavereiksi tai ystäviksi kutsuttavien henkilöiden kanssa.

    Miksi aikuiset eivät puhu ystävyydestä?

    Sen karikoista, vaikeuksista, erilleen kasvamisesta? Niistä puhuminen on tärkeää! Ei lapsellista, dramaattista tai typerää.

    Olen joutunut törmäämään asiaan lähivuosien aikana enemmän ja vähemmän mukavissa merkeissä. Viime viikolla päädyin päättämään miltei 30 vuotta kestäneen ystävyssuhteeni. En tiedä olisiko tätä mikään puhekaan pelastanut, mutta omalta osaltani pystyn kuitenkin sanomaan, että yritin sitä vuosien varrella monet kerrat.

    Riitaa asiaan ei liittynyt, mutta pettymyksiä, syyllisyyden tunnetta – ja toiselta puolelta myös valitettavasti pahantahtoista ja ilkeää puhetta. Kaikki piti kierrättää muiden ihmisten kautta, ja sehän loukkasi minua. Lopulta keräsin rohkeuteni ja nostin kissan pöydälle. Olen ylpeä itsestäni. Valitettavasti minulle kuitenkin jäi viimeisimmästä keskustelustamme mieleeni ainoastaan tunne, että toinen halusi päästä sanomaan viimeisen sanan. Se helpotti oloani, tiedän että päätös oli oikea.

    Pääsyy miksi halusin tästä kirjoittaa on se, että mielestäni ystävyys ansaitsee arvoisensa päätöksen.

    Omaan maailmankuvaani ei sovi se, että jonkin asian annetaan vain hiljaa lipua ja unohtua pois.  Varsinkin, kun kyseessä oleva asia on antanut vuosikymmenien mittaiselta matkalta ihania ja unohtumattomia muistoja. Ja vaikka kyseessä olisi paljon lyhyempikin matka, ansaitsee se siltin keskustelun jossa voidaan jättää edes hyvästit.

    Lisättäköön nyt tähän väliin, että tällaiset tilanteet eivät ole mitenkään arkipäivää minun elämässäni. En riitele ystävieni kanssa ja erilaisuus on useammin ollut rikkaus, kuin eriyttävä tekijä. Voimme olla erilaisia ja eri mieltäkin, mutta sopu on silti säilynyt.

    Oletko sinä joutunut päättämään ystävyysuhdettasi?

     

    Vastaa