• You are currently viewing Arkikaipuu

    Arkikaipuu

    Arkikaipuu – mitä se sellainen on?

    Kellojen pärähtäessä kouluissa viimeisen kerran kesäkuun alussa, niin lapset kuin vanhemmatkin on ladattu kesältä tuoksuvilla toiveilla tulevasta. Meidän mielissämme kesä pitää sisällään loputtomia rantareissuja, yhteistä perheaikaa, pitkiksi venyviä loikoiluaamuja ja unohtumattomia kokemuksia.

    Niitä toki meidänkin kesään on sisältänyt. Tämäkin kesä on  ollut todella ihana. Harva meistä vanhemmista kuitenkaan kykenee lomailemaan kaikkea sitä reilua kahta kuukautta, minkä lapsemme viettävät pois pulpettien ääreltä. Ja vaikka olisikin, en tiedä mahtaisiko se helpottaa juurikaan?

    Itse teen töitä pääasiassa etänä. Kotona.

    Se on kuulkaas melkoista multitaskaamista, kun äkisti koko jengi onkin kotona ja samaan aikaan niskassa roikkuvien töiden kanssa koitan viihdyttää lapsia ja huolehtia heidän tarpeistaan. Not so cool.

    Tänä vuonna minulla oli kahden viikon kesäloma, jonka päälle vietin tulehtuneen ranteen kanssa sairaslomalla vielä kolmisen viikkoa. Olen siis ollut viisi viikkoa TEKEMÄTTÄ MITÄÄN. Järkyttävän pitkä aika. Sinä aikana arkirutiinit on heitetty roskiin, koti räjäytetty päälaelleen ja turhautumisen tunne on vahvasti läsnä.

    Tunnustan että seuraava asia tapahtuu vuosi toisensa jälkeen: jossain kohtaa lomaa lasken, montako päivää koulujen alkuun vielä on.

    Ei ehkä kauhean äidillistä, rakastavaa tai reiluakaan, mutta minkäs teet. Tänä vuonna henkilökohtaisen kapasiteettini raja kulki heinäkuun puolivälin paikkeilla. Kun eräänä aamuna ukkospilvet kerääntyivät lasten muodossa olohuoneeseen jo ennen aamupalaa, istuin vessassa sormet korvissa. Silloin se iski. Arkikaipuu. Pimeässä vessassa istuen pohdin, kauanko vielä? Päiviä oli siinä kohtaa jäljellä yhteensä 28.

    Senkin jälkeen meillä on toki ollut pääsääntöisesti mukavia päiviä ja ihania hetkiä. En ole masentunut tai uupunut, lomakiintiöni on vain tullut täyteen. Pitkä lomailu on 30valtavan raskasta, ainakin minulle. Hetkittäin kesäloma tuntuu loputtomalta siivous-viihdytys-ruoanlaitto-kaupassakäynti-rumbalta. En ehdi siivoamaan kaikkea, kotityöt kasaantuvat samaa vauhtia laskevan mielialani kanssa.

    Minulla on arkikaipuu!

    Haluan takaisin arjen, jossa keittiö on siisti edes muutama tunti siivouksen jälkeen. Arjen, jossa jääkaappi ei tyhjene päivässä. Arjen, jossa minulla on tilaa omille ajatuksilleni. Arjen, jossa lapset viettävät säännöllisesti aikaansa muuallakin kuin kotona.

    Olen näemmä hieman huono kestämään pitkää lomailua, mutta en usko olevani asian kanssa yksin? Me äidit (ja isät myös) tarvitsisimme ehdottomasti jonkinlaisen tukiryhmän. Voisiko joku kirjoittaa ”näiden selviät lasten kesälomasta”-opuksen. Ostaisin!

    Lienee turhaa siis mainita, että kesäloman loppuminen on ainakin minulle helpotus. Tiedän, että joululoman lähestyessä otamme loman ja yhteisen ajan vastaan jälleen avosylin, mutta juuri nyt en voisi olla onnellisempi lähestyvästä arjesta.

    12 päivää. Jaksaa jaksaa!

    Onko arkikaipuu sulle tuttu?

    Vastaa