• You are currently viewing Äiti on aina äiti ja isä saa vapauden

    Äiti on aina äiti ja isä saa vapauden

    Olen viimeaikoina lukenut somesta useampia keskusteluja äitien ja isien roolien eroavaisuuksista. Kirjoitukset ovat käsitelleet lähinnä sitä miten vastuunjako toteutuu perheissä. Äidin oletetaan olevan aina ja kaikkialla äiti. Vaikka hän kävisi töissä, tyttöjen kanssa ulkona tai harrastuksissa niin kotoa saatetaan soittaa milloin mistäkin. Missä kurahousut mahtavat olla, minkä lämpöiseksi ruoka pitikään lämmittää tai mihin aikaan kullannupun jalkapallotreenit alkoikaan. Ja soittaja on siis se perheen toinen aikuinen. Toinen vanhempi jonka tulisi tasavertaisena osallistua lasten kasvatukseen ja hyvinvoinnista huolehtimiseen.

    Kun taas isä saa olla kokonaan omissa menoissaan silloin kun siellä on. Hänellä ei ole tietyllä tapaa velvollisuutta hoitaa kotia siinä biljarditurnauksen lomassa tai lähteä kesken työpäivän hammaslääkäriin. Saati sitten huolehtia siitä ettei vessapaperi tai ketsuppi ole loppu.

    Luitko jo: Äiti, älä unohda itseäsi!

    Omasta lähipiiristä tiedän tällaisia perheitä, joissa äiti hoitaa ja huolehtii. Katsoo perään että koulutarvikkeet on ostettu ja villakerrasto on ajoissa viety päiväkotiin. Tiedän myös perheitä joissa äiti luo uraa ja isä on kotona lasten kanssa. Tiedän myös perheitä jossa on vain yksi vanhempi. Tällöin toki vastuu jää automaattisesti vain toiselle. Läheskään kaikki tuntemani yksinhuoltajaperheet eivät ole sellaisia, joissa aikuisena on äiti. Tiedän myös muutaman perheen jossa vastuunjako on tasapuolista ja molemmat tietävät missä mennään.

    Omalta kohdaltani koen tämän aiheen juuri tällä hetkellä todella haastavana. 10 vuotta yksinhuoltajana on pakottanut minut olemaan aina saatavilla vaikken kotona olisikaan. Olen oppinut huolehtimaan kaikesta itse ja yksin. Olipa kyse autosta, lapsesta, työstä tai kodin remontista on vastuu ja päätäntävalta ollut vain minulla. Mitä luulette miten käy kun samaan talouteen muuttaa toinen aikuinen joka on koko ikänsä tottunut yhtälailla huolehtimaan kaikesta itse?

    No eihän ne tavat ja tottumukset tietenkään ole samanlaisia. Ja siitähän saadaan lähes päivittäin sota aikaiseksi. Yhteiselon alku meni hyvinkin rauhallisesti ja tuntui että asiat lutviutuivat hyvin yhteen. Nyt yli vuoden yhdessä asumisen jälkeen väännetään ihan kaikesta. Ymmärrän kyllä että tämä on pakollinen vaihe siihen että yhteiset tavat tehdä asioita löytyy ja molempien pitää tehdä kompromisseja ja muuttaa omia totuttuja tapoja. Mutta voisiko se käydä yhtään helpommin?

    Mitkä asiat helpottaa yhteisen elämän muodostumista?

    Poikani on jo iso ja osaa huolehtia monista jutuista itse ja se tekee asioista aika paljon helpompaa. Olen uskaltanut lähteä työreissuille niin, että talon miehet jäävät keskenään kotiin. Eikä minun ole tarvinnut miettiä pärjäävätkö he vai pitäisikö soittaa että onko jotain syöty tai mennäänkö sopivaan aikaan nukkumaan. Kuitenkin silloin kun olen kotona, koen että monet päivittäiset perushommat jää minun harteilleni. 

    Luitko jo: Mitä tänään syötäisiin?

    Tätä yhteiselämää toki vielä hiotaan ja harjoitellaan ja kohta soppaa sekoittaa vauvasta huolehtiminen, joka tuo varmasti haasteita ja uusia ulottuvuuksia. Koen kuitenkin vahvasti että meillä molemmat haluavat kantaa vastuuta ja tehdä yhtä paljon. Molempien vaan pitää hyväksyä se että toinenkin on tekemässä ja antaa tilaa toisen tavalle tehdä päätöksiä ja asioita. En tietenkään voi sanoa varmaksi kun en ole kenenkään muun elämää elänyt kuin omaani, mutta kuvittelen että suurelta osin syy siihen, jos toinen vanhemmista jättäytyy pois päätöksenteosta ja vastuunjako jää tekemättä, on siinä ettei toinen anna tehdä päätöksiä. Oma oikeassa olemisen tarve ja omat tavat koetaan niin paljon paremmiksi tai niitä tuodaan vahvasti esiin joka johtaa siihen että vuosien saatossa toinen jättäytyy syrjään kokiessaan ettei ole riittävän hyvä.

    En todellakaan sano että olisimme mitenkään malliesimerkki siitä miten perheen kuuluu toimia ja todellakin vasta harjoittelemme yhteiselämää jonka yhtenä osa-alueena vastuunjako on. Ja sen harjoittelun tuoksinassa kolisee usein ja kovaa. Toivon että pystymme pysymään yhtä vahvoina siinä, että haluamme löytää yhteisen tavan tehdä asioita emmekä anna kummankaan jättäytyä syrjään yhteisestä elämästä.

    Vastaa