• You are currently viewing Mitä jos pariskunnan ja lasten sukunimi ei olisikaan valtataistelu?
    kuva: Kate Macate

    Mitä jos pariskunnan ja lasten sukunimi ei olisikaan valtataistelu?

    Kaikki tietävät, että pitkään oli perinteenä avioliitossa naisen ottaa miehen sukunimi ja lapset kastettiin sitten samaan sukunimeen molempien vanhempien kanssa.

    Nykyään Suomessa pariskunta voi ottaa kumman vain sukunimen tai vaikka molemmat pitää omansa ja päättää yhdessä mikä lasten sukunimeksi tulee. Tämä on ehdottomasti hyvä juttu!

    Kuitenkin tämäkin asia on saatu ihmeelliseksi valtapeliksi ja jotkut naiset ovat vain periaatteesta vastaan perinteisempää mallia. Heille ei riitä, että valinta on vapaa, vaan he mesoavat sen puolesta, että kaikkien pitäisi ottaa naisen sukunimi ja se pitää antaa myös kaikille lapsille.

    Eräässä kannanotossa tätä perusteltiin sillä, että nainen on kuitenkin se joka tekee lähes kaiken perheen ja lasten eteen. Oksensin ehkä vähän suuhun, kun luin tuon kommentin. Voisiko enempää seksististä kommenttia kirjoittaa? Ja millä ihme vuosituhannella tuollainen ihminen elää, joka suoltaa tuollaista suustaan?

    Sitäpaitsi pitäisi ymmärtää, että asiat muuttuvat pikkuhiljaa. Koko ajan enemmän ja enemmän otetaan naisten sukunimiä ja pikkuhiljaa se normalisoituu siinä missä miestenkin sukunimen ottaminen. Pysyvä muutos vaatii myös vähän aikaa. Pakottaminen ja painostaminen saattaa vaikuttaa vastakkaisesti.

    Onko parisuhdekin jo pelkkää peliä?

    Mua niin ärsyttää tällainen peli ja taistelu, mikä tuodaan jo parisuhteisiinkin ja sekoitetaan lapsetkin siihen. Ei kaikki tässä maailmassa ole naisten ja miesten vastakkainasettelua. Erityisesti kun kaksi ihmistä menee naimisiin, niin luulisi, että siinä vaiheessa pointtina on joku muu, kuin sekoilla jotain sukupuolten välistä sotaa.

    Sen ei pitäisi olla mikään kannanotto, että mikä sukunimi perheelle tulee. Sen pitäisi olla perheen oma valinta, sellainen mikä miellyttää perheen kaikkia osapuolia.

    Miten meillä tehtiin?

    Meillä minä otin miehen sukunimen ja lapsille kastettiin sama sukunimi. Miksi?

    Olen itse uusioperheestä ja halusin ehdottomasti omalle perheelleni kaikille perheenjäsenille saman sukunimen. Omassa lapsuudenperheessäni sukunimiä oli useita ja minusta se oli vähän ärsyttävää. Jos on mahdollisuus olla saman perheen sisällä samaa sukupuolta, niin ehdottomasti halusin niin,

    Minulle tai miehelleni ei ollut mitään merkitystä kumman sukunimi meille tulee, joten valitsemme harvinaisemman ja se sattui olemaan mieheni.

    Jos harvinaisempi olisi ollut minun, mutta mieheni olisi halunnut pitää omansa, niin toki hän olisi niin saanut halutessaan niin tehdä. Lapset olisi sitten varmasti kastettu kaikki samalle sukunimelle, ehkä arvottu kummalle?

    Mutta onneksi olimme mieheni kanssa samoilla linjoilla sukunimen suhteen, eikä tarvinnut alkaa arpomaan.

    Ajatukseni oli alunperinkin, että mikäli tulevalla miehelläni on harvinaisempi sukunimi kuin minulla, niin se otetaan ehdottomasti. Jos taas minulla harvinaisempi, niin silloin se. Tosin oma sukunimeni oli yksi Suomen yleisimmistä, joten tilanne oli aika selkeä alusta asti.

    Eipä minulla nytkään kovin harvinainen sukunimi tosin ole. 🙂 Edelleen yksi Suomen yleisimmistä.

    Tärkeintä oli minulle, että meidän koko perheellä on sama sukunimi ja se toteutui.

     

    View this post on Instagram

     

    A post shared by Jonna-Emilia (@poikienaitiblogi)

    Vastaa