• You are currently viewing Haluaisitko olla johtaja? Minä en

    Haluaisitko olla johtaja? Minä en

    Käsi sydämellä, haluaisitko sinä olla johtaja?

    Nykyaikana on valloillaan hassu ajatus: kasvatetaan kaikista lapsista johtajia ja uraohjuksia. Niitä jotka pyrkii korkealle, johtaa muita ja tienaa hyvin. Samaan aikaan kaikkea muuta työtä vähätellään. Kotiäitiys ja koti-isyys ei ole enää arvossaan. Perus työstä löydetään jatkuvasti valitettavaa niin lehdistössä kuin somessakin. Kenellekään ei enää suositella ”tavallista työtä”.

    Tästä unohtuu kuitenkin se, että ei kaikki ihmiset halua olla johtajia tai pomoja. Ei kaikki ihmiset nauti vallasta tai isosta työmäärästä ja stressistä. Keskustelusta unohtuu yhtälailla se, että me tarvitaan myös duunareita ja pienyrittäjiä. Meitä, joita ei valta ja raha houkuta. Näin yhteiskunta pyörii.

    Johtajan elämää

    Haluaisitko sinä olla Sanna Marin tai Olli Rehn? Minä en.

    Haluaisitko sinä tehdä pitkää työpäivää, nähdä vähän perhettäsi ja elää työllesi? Minä en.

    Haluaisitko olla stressaantunut, väsynyt ja isossa vastuussa muista? Minä en.

    Onneksi joku haluaa (koska tarvitsemme myös niitä johtajia ja pomoja), mutta yhtä onnekasta on, että kaikki eivät halua.

    Duunarin elämää

    On olenassa meitä jolle riittää tavallinen työ. Riittää, että saa palkkaa, ja on työkavereita. Riittää, että voi kehittyä työssään ja tykkää siitä mitä tekee. Me joille on tärkeintä, että saa olla paljon perheensä, sekä ystävien kanssa ja, että työt eivät vähennä arvokasta vapaa-aikaa merkittävästi.

    Olen minäkin ollut esimiehenä ja olenhan minä nyttenkin pienen yrityksemme toimitusjohtaja. Esimiehenä en ertyisesti viihtynyt, mutta kyllä sitä teki. Oman yritykseni kanssa on tietysti eri juttu. Meillä on freelancer työntekijöitä ja en sillä tavalla ole kenenkään pomo. Jokainen on vastuussa itsestään. Tämä sopii minulle mainiosti.

    En tästä isompaan asemaan edes ikinä haluaisi, koska olen oikein onnellinen näin.

     

    View this post on Instagram

     

    A post shared by Jonna-Emilia (@poikienaitiblogi)

    Jokaiselle sopii eri jutut

    Tämän koko kirjoitukseni idea oli se, että sen sijaan, että tyrkytetään lapsillemme johtajan ja pomon roolia, mitä jos pidettäisiinkin heille erilaisia ovia auki? Kuunneltaisiin lasta itseään ja tuettaisiin siinä mikä häntä kiinnostaa.

    Jos lapsi haluaa mennä sairaanhoitajaksi, eikä lääkäriksi, niin menkööt. Jos lapsi haluaa stuertiksi, eikä lentäjäksi, niin hyvä. Jos lapsi haluaa kaupan kassalle, eikä pääministeriksi, on sekin ok. Jos lapsi haluaa jäädä kotiäidiksi tai koti-isäksi, eikä pyrkiä ison yrityksen johtajaksi, niin mahtavaa.

    Sitäpaitsi voihan se mieli myöhemminkin muuttua. Ei pidetä kuitenkaan itseisarvona sitä, että kaikki ihmiset haluaisivat pistää paukut 100% työhönsä. Koska meitä on monia, jotka eivät halua.

     

    View this post on Instagram

     

    A post shared by Jonna-Emilia (@poikienaitiblogi)

    Kommentit

    1. Karita

      Missä tähän vallitsevaan ajatukseen olet törmännyt? Siis siihen, että lapsia kasvatetaan johtajaksi ja uraohjukseksi? Mielestäni nykyään on ajatusmalli juuri päinvastainen: ymmärretään yksilön erilaisuus entistä paremmin ja raha tai asema eivät ole enää niin suuria statussymboleita.

      1. Jonna

        Itse olen huomannut tämän erityisesti kun keskustellaan tytöistä. Poikien kohdalla en tätä ole niin huomannut. Siihen olen törmännyt esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluissa ja vanhempien kahvipöydissä. Mutta olen varmasti kiinnittänyt siihen myös helposti huomiota, verrattuna moneen muuhun äitiin.

    Vastaa