• You are currently viewing Ihanat kamalat käsityöt

    Ihanat kamalat käsityöt

    Kouluarki on alkanut rauhallisen kesän jälkeen. Ihastusta ja ehkä vielä vähän enemmän vihastusta herättävä Wilma on meillä pääsääntöisesti tiedotuskanava. Sitä kautta tulee pääsääntöisesti vain tiedotteita koulun tapahtumista, luokan retkistä tai liikuntatuntien sisällöistä, jotta oikeanlaiset välineet tulee lapsen mukaan. Ja näinä aikoina, kun kotiin suositellaan jäämään vielä normaalia herkemmin, niin sairaspoissaolojen ilmoittamisvälineenä tuo on näppärä.

    Lue myös: Päivä jolloin poikani voitti pelkonsa.

    Eilen kuitenkin sain viestin käsityön opettajalta. Vahvatahtoinen poikani kun on kuuden tunnin aikana saanut aikaiseksi vain yhden silmukan. Neulontaa siis käsitöissä vuorossa eikä nuo käsityöt ole hänen mielestään tarpeellisia taitoja. Hän on myös täysin vakuuttunut, ettei tule tarvitsemaan neulontataitoa jatkossa.

    Opettaja oli neuvoton ja kuulemma käyttänyt aikaa ja vaivaa poikani neuvomiseen, laihoin tuloksin. Enkä epäile opettajan sanoja. Hän on varmasti tehnyt kaiken sen mitä keksinyt. Hänen oma innostuksensa tai mielenkiintonsa käsityöhön ei kuitenkaan siirry poikaani noin vain. Ei välttämättä koskaan.

    Lue myös: Aine missä poikani loistaa

    Poikani kertomana opettaja oli kyllä näyttänyt useamman kerran, miten pitää tehdä, mutta opettajan kädet olivat olleet joka kerta edessä niin ettei hän nähnyt puikkoja, saati lankaa. Hän kertoi myös opettajan ilmoittaneen, että nyt neulonta on sinun mielestäsi jännää ja mielenkiintoista. Näillä tavoin hän ei kuitenkaan innostunut yhtään sen enempää kuin ennen sanojakaan. Pienellä varauksella toki suhtaudun hänen kertomaan, harva kuitenkaan pystyy täysin rehelliseen kerrontaan tilanteessa, jossa asia ei ole omaksi eduksi.

    Mitä voin tehdä itse?

    Kotona otin sitten asian esille Wilma viestin saatuani ja kyselin, miten päivä on mennyt ja mitä milläkin tunnilla on tehty. Pienen jutustelun jälkeen päästiin asiaan. Kerroin opettajan viestistä ja hän kertoi omasta näkemyksestään asiaan. Hän kertoi, ettei halua opetella, kun ei taitoa mihinkään tarvitse. Kerroin rehellisesti, etten itsekkään pidä neulomisesta ja se on mielestäni hankalaa, mutta sorminäppäryys mitä siinä samalla oppii, voi joskus vielä olla tarpeellinen taito. Kerroin myös, että periaatteessa hän osaa varmasti jo kaiken tarvittavan koska pystyy esimerkiksi pelaamaan pleikkaria ihan sujuvasti.

    Lue myös: Kevät toi esiteinin takaisin perheen pariin!

    Sovimme yhdessä, että harjoittelemme neulontaa myös kotona. Ajattelin hoitaa sen heti illalla pois alta, jottei sitä tarvitse montaa päivää miettiä ja murehtia. Silmukoiden luominen oli opetettu ihan eri tavalla kuin miten sen itse teen, mutta päädyimme kompromissiin niiden suhteen koska ne hänellä oli koulussa jo valmiina. Kymmenen silmukan luomiseen meni kaikkineen ehkä 15 minuutti ja siinä välissä oli ehditty itkeä, nauraa ja ihmetellä. Samojen kymmenen silmukan neulominen oli huomattavasti pidempi prosessi. Ensimmäiset kolme olivat työn ja tuskan takana ja niihin käytettiin aikaa todella paljon. Pikkuhiljaa kuitenkin poika alkoi muistaa mistä kannattaa pitää kiinni ja mitä kautta puikon kuuluu mennä milloinkin.

    Viimeiset neljä silmukkaa meni jo ilman minun apuani. Vähän koitin hidastaa pojan tahtia, ettei silmukat pääse karkaamaan, kun hän yritti mahdollisimman nopeasti tehdä eri vaiheet. Vaikkei neulomisesta vielä tuon tunnin aikana tullut millään tavalla pojan mielipuuhaa sai hän kokemuksen omasta onnistumisestaan. Sovimme vielä lopuksi, että harjoittelemme vielä toisenakin päivänä samaa hommaa ennen seuraavia käsityötunteja. Varsinaista innostusta tuo sopimus ei saanut aikaan. Poika kuitenkin taisi ymmärtää, että tämäkin asia on koulussa tehtävä. Se että harjoittelemme kotona, vaikka vain sen kymmenen silmukan verran auttaa häntä selviytymään koulussa paremmin.

    Laitoin opettajalle vielä viestin ja pyysin häntä palaamaan asiaan ensi viikolla käsityötuntien jälkeen miten homma silloin sujuu. Toivottavasti vieti on silloin positiivisempi. Koen viestintäkanavan olevan sujuva, mutta liian usein pelkän negatiivisen viestinnän väline. TOivottavasti teidän kokemuksenne on toisenlainen. Millaisessa käytössä teilä on Wilma?

    Vastaa