• You are currently viewing Päivä jolloin lapseni katosi

    Päivä jolloin lapseni katosi

    Ensimmäisenä heti kerrottakoot, että tämä ei ole mikään kauhutarina siitä kuinka lapseni katosi, vaan enemmänkin uskomattomien sattumusten sarja. Mutta tosi tarina kuitenkin ja kertoo jotenkin niin paljon minusta ja minun kaaottisesta elämästäni.

    Se oli se päivä, jolloin lapseni katosi

    Lähdin Helsinkiin kuopukseni Ollien, sekä veljeni ja hänen lastensa kanssa. Poikien isä oli työkeikalla ja isommat pojat Oliver ja Ossian menivät kavereilleen. Oscar 11v jäi yksin kotiin. Hänelle olin hankkinut kyydin valmentajalta futisturnaukseen ja pojan piti olla valmiina klo 15:00 kun häntä haetaan. Toisin kuitenkin kävi.

    Klo 15:05 puhelimeni soi, siellä on Oscarin valmentaja

    Valmentaja: Moikka, hei Oscaria ei näy tässä pihalla

    Minä:Voitko käydä pimpottelemassa, se ei ole varmaan huomannut, että kello on jo noin paljon

    Valmentaja: Jep

    Jatketaan helsingissä touhujamme, kunnes puhelin soi uudestaan…

    Valmentaja: Tota, ei tuolla kukaan kyllä avaa ovea. Koira haukkuu lujaa ja musiikki pauhaa. Pelaakohan se siellä?

    Minä: Voi hitto, mä koitan kanssa soittaa sille. Voitko koputella vielä ikkunoihin? 

    Valmentaja: Joo mä koputtelen

    Klo 15:15 Yritän soittaa Oscarille, hän ei vastaa ja soitan myös poikien isälle ja kerron tilanteen. Soitan valmentajalle takaisin. 

    Minä: Koputitko siihen terassin puoleiseen ikkunaan?

    Valmentaja: Joo kävin kaikki ikkunat läpi mutta kukaan ei vastaa. Meillä alkaa olla tässä vähän kiire lähteä. 

    Minä: Viittitkö mennä meille koodilla sisään. Mua nyt vähän huolettaa, ettei mitään ole käynyt siellä sisällä. 

    Valmentaja: No ok

    Lue myös: On ihanaa elää ydinperheessä, mutta ei väkisin. 

    Annan valmentajalle ovikoodin ja valmentaja menee sisään. Minä pysyn linjan päässä.

    Valmentaja: Joku musiikki täällä pauhaa, mutta ketään ei näy missään.

    Minä: Viittitkö vielä kurkata sen lastenhuoneen ja alakerran, ettei vaan ole mitään nyt käynyt?

    Valmentaja: Joo mä kurkkaan, mutta sitten meidän pitää lähteä turnaukseen…Ei näy kyllä ketään. 

    Minä: Siis mitä ihmettä nyt on tapahtunut? Mua kyllä huolestuttaa tosi paljon.

    Valmentaja: Oho nyt toi koira karkas tosta ovesta! Mä en kyllä ehdi sitä nyt hakemaan.

    Minä: Voi hitsi, joo menkää vaan, mä soitan naapurille, että etsii sen.

    lapseni katosi
    Missä olet Oscar?

    Tarina jatkuu….

    Klo 15:20 Poikien isä soittaa mulle ja on yhtä huolissaan kuin minä, hän päättää lähteä Helsingistä nopeasti ajamaan kohti kotia. Soitan naapurille. 

    Minä: Moikka, hei meillä on vähän tilanne päällä. Oscar on kadonnut ja Oscarin valmentaja päästi vahingossa koiran karkuun. Voitko millään etsiä sitä kun me ei olle kotona?

    Naapuri: Juu tottakai. Mä hei näin mielestäni Oscarin polkemassa pyörällä tästä ohi tänään.

    Minä: Mitä ihmettä, mihin se olis muka mennyt?

    Naapuri: Tossa pari tuntia sitten.

    Minä: Kuulostaa nyt tosi oudolta, ehkä se oli isoveli?

    Isä ajaa täysillä kohti kotia ja minä soittelen epätoivoisesti Oscarin kavereita läpi. Huoli on todella suuri, mietitään, että onko poika tukehtunut johonkin kotona ja löytyy tuupertuneena pöydän alta. Mietitään, että onko koira juossut auton alle vai vieläkö se löytyy ehjänä.

    Naapuri soittaa

    Naapuri: Koira löydetty, vietiin se teille sisälle ja pistettiin ovi kiinni

    Minä: Kiitos, näkyikö Oscaria missään?

    Naapuri: Ei kyllä näkynyt.

    Klo 15:40 Isä lähestyy kotia. Huoli on kova…Laitan vielä varmuudeksi futisjoukkueen Whatsappiin viestiä.

    Minä: Eihän kenelläkään täälläkään ole tietoa Oscarin liikkeistä? 

    Futisjoukkueen vanhempi: Oscar on täällä. 

    Minä: Hä? 

    Futisjoukkueen vanhempi: Joo Mirkku haki sen sovitusti 14:50

    Minä: (sanaton)

    Lue myös: Valitsen taisteluni. Voirasian siisteys ei kuulu niihin. 

    Mitä siinä siis kävi?

    No niin, niinhän siinä siis kävi, että olin bookannut lapselleni kahden eri ihmisen kanssa kyytiä. Olin kaiketi kuvitellut kirjoittelevani yhden ja saman henkilön kanssa, mutta sopinutkin kahteen suuntaan hakua Oscarille.

    Naapuri näki tosiaan isoveljen ajamassa kaverille ja kotona pauhannut musiikki oli Oscarin puhelin, mihin soitettiin tauotta. Että näin.

    Pikkasen on välillä tota hommaa muistaa kaikki mitä meidän arki on pullollaan!  Tämmöistä sitten välillä sattuu. Huh, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!

    Vastaa