• Kuka päättää lapsen harrastuksen?

    Meidän touhupetteri on vasta 1,5 v, joten täällä lapsen harrastuksen päättää vanhemmat. Toki ”päättää” ja tässä iässä ylipäätään harrastus on vähän ehkä huonoja sanavalintoja. Mutta ehkä sait kiinni. Mutta entä sitten vanhempana? Kuka silloin päättää lapsen  harrastuksen?

    Lapsen harrastuksen

    ”Meidän lapsesta tulee jääkiekkoilija”

    Usein vanhemmat ajattelee jo raskaus- ja pikkulapsi-aikana mitä heidän lapsi mahdollisesti harrastaa, ja mitä hänestä ylipäätään isompana tulee. Ihanaa pohtia millainen tästä ihmisen alusta kasvaakaan. Saatetaan ajatella heti alussa, että meidän lapsesta tulee jääkiekkoilija tai taitoluistelija. Usein ajatellaan lapsen harrastavan jotain mitä vanhemmat ovat harrastaneet, tai mitä ehkä lähipiirissä harrastetaan. Lasta rohkaistaan ja viedään harrastuksen pariin. Hienoa kun lapsi saa kokeilla uusia asioita, ja selvittää mistä pitää.

    Varmasti tulemme myös me viemään Jasua esimerkiksi vaikka jalkapallo treeneihin muutaman kerran (koska hän on aivan super pallo fani!) mutta jossei häntä laji yhtään kiinnosta, ei häntä siihen pakoteta. Mielestäni on tärkeää rohkaista lasta kokeilemaan eri lajeja ja asioita, jotta hän itse löytää mieleistä puuhaa.

    Mietin näitä ohjelmia mitä tv:stä tulee joissa vanhemmat suorastaan elää ja hengittää lapsen harrastuksen kautta. Niissä usein äiti päättää lapsen harrastuksen, ja vaikka lasta ei itse harrastus tai harrastukseen lähtö kiinnosta tippaakaan, ja silti sinne on mentävä. Palveleeko se sitten ketään? Tuleeko lapsesta aikuisena esim ammattitanssija ja tienaa sillä elantonsa, ja lopulta nauttii siitä ja on kiitollinen vanhemmilleen kun veivät sinne väkisin? Vai vahingoittaako lasta kun häntä vaaditaan tekemään jotain, mistä ei pidä.

    Mitä me harrastetaan?

    Tässä iässä nyt ei sen suurempia ”harrastuksia” vielä ole, mutta ollaan aloitettu pallokoulu. Jasu nauttii kun saa seurata muita lapsia touhuamassa, ja hän itse ryntäilee minne sattuu pallon perässä. Pallokoulussa tehdään muutakin kun vaan temppuja pallon kanssa. Esimerkiks temppurataa. Mielestäni tämä juttu on nyt meille oikein hyvä ja toimiva, koska Jasu jo kaipaa tekemistä ja tykkää seurata muita. Muskarissa oltiin viime syksynä, ja nyt mennään tänä syksynä taas. Saa nähdä jääkö se vaan kokeiluun, kiinnostaako tätä taaperoa ollenkaan enää musiikkijutut. Jossain temppukoulussa myös käytiin, mutta se lopetettiin kertaan. Siellä piti olla ringissä patjoilla omilla paikoilla, ja tehdä niillä erilaisia liikkeitä. Joten ei meille, ainakaan vielä. Mutta niin kuin aiemmin sanoin, mun mielestä on hyvä (jo tässäkin iässä) kokeilla vähän eri juttuja, ja jos joku on aivan nou nou – ei sinne tarvitse mennä enää. Lapsi edellä.

    Vastaa