• You are currently viewing Olenko ollut joskus yksinäinen? -joka kolmas on

    Olenko ollut joskus yksinäinen? -joka kolmas on

    Pohdin olenko ollut joskus yksinäinen? Oletko sinä?

    Eilinen vierähti Porvoossa, jossa olimme Idan kanssa Kaverisovelluksen lanseeraustilisuudessa. Siellä tuli liikututtua useampaankin kertaan ja mietittyä muiden ihmisten tarinoiden kautta myös omaa elämääni ja sitä olenko joskus ollut yksinäinen?

    Tiesitkö, että joka kolmas ihminen kärsii kuukausittain yksinäisyydestä? Se on aika iso määrä ihmisiä ja se tekee minut todella surulliseksi.

    Yksinäisyydestä on kärsineet nyt korona-aikana erityisesti ikääntyneet, mutta myös nuoret. Itseasiassa yksi yksinäisimmistä ajanjaksoista on monelle se, kun muuttaa pois kotoa ensimmäisen kerran.

    Pitää myös muistaa, että yksinäisyyden tunne ei katso sitä, onko ympärillä paljon ihmisiä. Yksinäisyyttä voi tuntea sisällään, vaikka olisikin ihmisten ja rakkaiden ympäröimä.

    Olenko ollut yksinäinen?

    Pitää omaksi onnekseni todeta, että minä en ole tainnut koskaan olla erityisen yksinäinen.

    Minulla on kaiken kirjavia ystävyyssuhteita ja olen tullut ikävällä tavalla ”jätetyksi” ystävien toimesta, mutta en silti ole ikinä tuntenut yksinäisyyttä. Kiitos siitä kuuluu varmasti läheiselle lapsuudenperheelleni ja harrastusten kautta luoduille pysyville ystävyyssuhteille. Ne ovat kantaneet kaikken ikävienkin tunteiden läpi.

    Lue myös: Ystävä ghostaa, mutta miten pääsin siitä yli?

    Yksinäisyys on kuitenkin minua syvästi koskettava teema, koska se näyttäytyi minulle oman lapseni kautta.

    Hyvin sosiaalinen poikani koki esikouluikäisenä suurta yksinäisyyttä erilaisuutensa vuoksi. Hän ei oikein tippunut mihinkään porukkaan ja häntä jätettiin systemaattisesti ulos leikeistä. Ikävin oli tapaus, missä koko muu eskariryhmä kutsuttiin yhden pojan syntymäpäiville ja vain tämä minun poikani jätettiin kutsumatta.

    Se otti minua sydämestä ja se sattuu sydämeen vieläkin kun sitä muistelen. Muistan pojan itkeneen minulle ”Miksi minulla ei ole kavereita? Miksi minun kanssa ei haluta olla?”.  Tuntui kurjalta, ettei edes rakkaat veljet ja vanhemmat auttaneet siihen suruun, mitä poika koki. Hän koki olonsa yksinäiseksi.

    Lue myös: Hiljainen kiusaaminen

    kaverisovellus

    4 keinoa yksinäisyyden auttamiseksi

    Kaverisovelluksen lanseeraustilaisuudessa puhunut Suomen Punaisen Ristin Varpu Salmenrinne listasi neljä keinoa yksinäisyyden auttamiseksi. Minusta nämä olivat mainioita, joten jaan ne teillekin.

    1.Sosiaalisten ja sosiokongnitiivisten taitojen vahvistaminen

    Kuten minun poikani, oli hän erilainen kuin muut. Hän meni helposti muita iholle ja innostui kauhealla vauhdilla kaikesta. Hän oli myös impulsiivinen ja tulistui herkästi. Hän ei ollut kuin muut lapset. Hän tarvitsi hurjasti tukea sosiaalisiin taitoihinsa ja aikuisten tukea ystävyyssuhteiden muodostumiseen.

    2. Asenteisiin vaikuttaminen ja yksinäisten huomioiminen

    Kun tuo poikani meni ensimmäiselle luokalle, sattui luokan muiden oppilaiden vanhemmat ja luokan opettaja olemaan kultaakin kalliimpia. Poika saatiin ryhmäytymään porukkaan aikuisten tuella. Kun oli huonompi päivä, laitoin lasten vanhemmille viestiä, että poika oli jäänyt ulos leikeistä koulussa. Vanhemmat tsemppasivat lapsiaan leikkimään kaikkien kanssa ja taas seuraavana päivänä poikani pääsi mukaan leikkeihin.

    3. Negatiivisen ajattelumallin murtaminen

    Omaa vastuutakin on toki otettava, niin kuin useimmista tilanteista. Jos alkaa märehtimään yksinäisyyttään ja vaipuu ikään kuin uhriksi, ei välttämättä tilanteesta ole pois pääsyä. On löydettävä itsensä ensin, ennen kun voi löytää ystävän. Kun aikaa kului ja poikani kypsyi, hän alkoi luottamaan itseensä ystävänä ja on löytänyt rinnalleen pysyviä hyviä ystäviä. Se lämmittää minua erityisen paljon.

    4. Sosiaalisten kontaktien mahdollisuuksien lisääminen

    Pitää sekin muistaa, että ei meitä kukaan uusi ystävä tule sieltä kotoa sängynpohjalta hakemaan. Meidän on tehtävä itsekin jotain saadaksemme uusia ystäviä.

    Poikien Äidit yhteisö lähti mukaan nerokkaan Kaveisovelluksen kehitystyöhön ja meidän yhteisön ihanat ihmiset löytävät halutessaan omiaan tuon Kaverisovelluksen kautta. Tästä ollaan tosi iloisia, sillä meiltä pyydetään jatkuvasti uusia tapahtumia, eikä niitä oikein vieläkään voi tarjota. Yhteisömme äidit kaipaavat selvästi toisiaan, muita samanhenkisiä äitejä.

    Nyt me voimme löytää toisemme tämän upean sovelluksen kautta, Sovellus on ilmainen.

    Tutustu kaverisovellukseen

     

    View this post on Instagram

     

    A post shared by Jonna-Emilia (@poikienaitiblogi)

     

     

    Vastaa