• You are currently viewing Toimittaja nettikiusaa -äidit uhrina
    Photo: Dan Edge

    Toimittaja nettikiusaa -äidit uhrina

    Törmäsin johonkin aivan käsittämättömään tänään. Arvostetun lehden toimittajaan, joka nettikiusaa avoimesti Instagramissaan.

    Aikuisten ihmisten tekemä nettikiusaaminen on jotain sellaista, mikä ei ihan mene minun ymmärykseeni. Se on kuin koulukiusaaminen aikuisten tekemänä. Se on jotain mitä ei voisi kuvitellakaan enää aikuisten ihmisten tekevän, mutta niin vaan joku tekee ja vielä omalla nimellään. Asiasta tekee jotenkin vielä kamalamman se, että kyseinen henkilö kertoo IG tilinsä profiilissa olevansa erään tunnetun lehden toimittaja.

    Ja niin vaan osa kommentoi iloisesti mukana, eikä kyseenalaista moista toimintaa mitenkään. Mukaan leikkiin lähti esimerkiksi yksi tunnetun kanavan radiotoimittaja kommentoimalla ja yhden lehden päätoimittaja naureskelemalla.

    Itse törmäsin tähän kyseiseen nettikiusaajaan Instagramissa sen jälkeen kun teiltä yhteisön jäseniltä tuli viestiä, missä kerrottiin hänen järkyttävästä toiminnastaan.

    Olen aina pitänyt sitä periaatetta, että en blogissani lähde henkilöitä nimellä haukkumaan, koska se on mielestäni mautonta, ja pidän siitä kiinni nytkin (Vaikka tämä toimittaja ei sitä ehkä ansaitsekaan). Mutta tästä aiheesta haluan kuitenkin kirjoittaa (ilman kyseisen henkilön nimeä.) Ihan vain jo pelkästään siksi, että tämä ei ole mikään pikkujuttu ja meidän muiden on oikeasti vastustettava tämän tyyppistä toimintaa viimeiseen asti.

    Koska eihän kiusaaminen ole missään tapauksessa tai tilanteessa ok. Ja jos sitä harjoittaa toimittaja, omalla nimellään julkisesti, se tekee asiasta vieläkin vaarallisempaa.

    Toimittaja nauraa teidän Äiti kysyy -kirjoituksille kavereidensa kanssa

    Kyseinen toimittaja oli jakanut IG tililleen esimerkiksi kuvakaappauksia meidän artikkeleista ja se mikä eniten pöyristytti, niin myös Äiti kysyy -kysymyksiä.

    Hän oli siis napannut kuvakaappauksia teidän yhteisön jäsenten tekemistä kysymyksistä ja naureskeli niille omilla sivuillaan. Esimerkkinä äiti joka kysyi miten saisi poikansa pitämään ”kädet pois konehuoneesta”. Sanan konehuoneesta käyttämisen vuoksi tämä meidän viaton anonyymi kysyjä joutui julkisen pilkan kohteeksi toimittajan IG tilillä. Tämä tekee minut todella surulliseksi kysyjän puolesta.

    nettikiusaa

     

    Toinen Äiti kysyy -uhri kysyi, että miten voisi kätevästi kuivattaa kolmen poikansa lätkäkamat. Hän joutui toimittajan pilkankohteeksi ihan vain siksi, että ei tasapuolisuuden nimessä kysellyt tyttöjen lätkäkamojen kuivattelusta mitään. Toisin sanoen sana -poika- olisi pitänyt jättää pois, vaikka kysyjällä oli vain poikia lapsina.

    Toimittaja oli ottanut myös blogistani kuvakaappauksia sivuilleen, missä näkyy lapseni. Pyysin häntä poistamaan luvatta julkaistun kuvan pojistani, mutta hän ei vastannut siihen mitään. Tuskin vastaakaan. Vaikuttaa sen verran ilkeältä ihmiseltä, että häntä ei varmasti hetkauta edes laittomuudet. Teen tuosta tietenkin ilmoituksen eteenpäin, jos kuva ei poistu.

    Hän oli pilkannut myös minua henkilökohtaisesti valheellisilla väittämillä ja kaikkia teitä yli 120 000 vanhempaa jotka olette Poikien Äidit yhteisössä mukana. Yhteisömme on kuulemma naisvihamielisin someryhmä facebookissa.

    Oudointa tästä tekee se, että tällainen sukupuolittunut yhteisö kuin Poikien Äidit, on hänestä väärin, (siis pelkkä nimi riittää tähän syyksi) mutta hän itse kuitenkin kirjoittaa aivan yhtä sukupuolittuneeseen lehteen toimittajana. Melkoista kaksinaismoralismia.

    Mikä saa jollekin noin pahan mielen, että nettikiusaa muita?

    Pohdin, että miten joku ihminen voi olla noin täynnä vihaa, että oman mielipahansa vuoksi kiusaa, ilkeilee ja jopa maalittaa muita ihmisiä ja yrityksiä? Mikä saa ihmisen toimimaan noin? Miten tuon ihmisen elämä on täyttynyt niin pahasti katkeruudella, pahalla ololla ja vihalla, että hän kokee tarvetta perustaa IG tilin missä haukkuu ja pilkkaa julkkiksia, yrityksiä ja äitejä joita ei edes tunne?

    Ja millainen on meidän Suomen toimittajien taso, jos tämän tyyppistä toimintaa harjoittavat ihmiset kirjoittavat artikkeleita lehtiin?

    Tällaisen äärellä tulee vähän voimaton olo. Mutta se on väärä tunne. Näistä ei pidä mennä voimattomaksi vaan voimaantua. Edes toimittajalta ei tule sietää kiusaamista. Edes toimittaja ei ole meidän muiden yläpuolella, jotta voisi julkisesti lynkata, haukkua ja pilkata muita.

    On eri asia ottaa kantaa ja keskustella asiallisesti asioista, mutta se tulee tehdä täysin erilailla. Ei napsimalla kuvakaappauksia toisten lapsista, toisten kirjoituksista ja kommenteista ja nauraa niille pilkkamielisesti yhdessä kavereiden kanssa. Tässä ei ole edes haettu reilua keskustelua, vaan kiusan tekemistä.

    Naisvihaa parhaimmillaan

    Se mikä koko jutusta tekee vielä kuvottavamman on se, että kyseinen toimittaja puhuu naisvihaa vastaan. Silti hän omilla sivuillaan haukkuu ja maalittaa naisten yhteistöä, naisten omistamaa yritystä ja naisia. Hän pilkkaa naisten kysymyksiä ja keskustelun avauksia. Eikös tuo ole sitä naisvihaa parhaimmillaan.

    Me emme saisi puhua hänen mielestään äitiydestämme sellaisena kun se on. Olemme siis vääränlaisia naisia? Onko olemassa vain yksi tapa olla nainen ja äiti? Eikö tuollainen ajattelu ole naisvihaa jos jokin?

    Toivon todella, että kyseinen toimittaja lukee tämän kirjoituksen ja tuntee edes pienen piston sydämessään. Vaikka todennäköisesti niin ei tule käymään.

    Jokatapauksessa toivon koko sydämestäni, että tämä toimittaja saisi onnea elämäänsä jatkossa enemmän. Jotta hänellä ei olisi enää tulevaisuudessa tarvetta kylvää vihaa ympärilleen ja kiusata muita. Toivon hänelle parempaa huomista. Ehkä sitten hän keksii rakentavampia tapoja luoda keskustelua, kun voi itse paremmin.

    Kommentit

    1. Heidi

      Mä kävin katsomassa nuo ton toimittajan postaukset ja tavallaan ymmärrän hänen ajatuksensa. Sillä eihän poikien äitiys eroa sen enempää _äitiydestä_. Mulla on itsellä kaksi lasta, tyttö ja poika, ja aloin seurata tätä sivustoa pojan synnyttyä. Huomasin aika pian, että sanan ”poika” tilalle voisi yhtä hyvin laittaa ”lapsi” – en ole toistaiseksi huomannut sivulla yhtään ainuttakaan asiaa, joka liittyisi vain lapsen sukupuoleen, vaan ihan yhtä lailla molempia sukupuolia tai siis kaikkia lapsia koskevia asioita, aika harva asia kun liittyy sukupuoleen. Älkää siis ymmärtäkö mua väärin – tää ryhmä on oikein erinomainen ja mahtavan aktiivinen äitijoukko, jota edelleen haluan seurata aktiivisesti – mutta kun tiedostaa sen asian, että lapset ei sen kummemmin eroa oli ne poikia vai tyttöjä, mitä nyt jotkut mielenkiinnon kohteet noin keskiverrosti, niin onhan se aika hassua, että on erikseen äitejä ja poikien äitejä. Meillä on kuitenkin hurja lähihistoria, jossa naisella ei ole ollut lainkaan mahdollisuuksia toteuttaa itseään tai toimia vapaasti ilman miestä, monissa maissa edelleen ja meillä Suomessakin nainen joutuu monesti vieläkin tekemään tuplasti töitä saavuttaakseen saman kuin mies, joten siinäkin mielessä poikalapsien nostaminen erityisasemaan lapsista on aika hurjaa ja sitä varmasti tämäkin toimittaja osaltaan yrittää nostaa esiin. Koska eihän ne tyttöjen pelikamojen kuivatus eroa poikien pelikamojen kuivatuksesta tai tyttöjen oma alapään tutkiminen eroa poikien oman alapään tutkimisesta. Molempia koskevia asioita ja kun äitiys ei eroa, oli lapset mitä sukupuolta tahansa. Mutta joo, typeräähän tuo itse toimittajan toiminta noin muuten oli.

      1. Jonna

        Ymmärrän pointtisi toki. Toisaalta kun sivuston nimi on luotu vuonna 2015, jolloin tämän tyyppinen nimi ei ollut vielä mikään ongelma, niin minkäs sille enää voi. Nimeä ei näin isolle sivustolle pysty muuttamaan (Facebookissa se ei ole mahdollista) ja kun ollaan jo brändi niin se olisi myös typerää.

        Koko alkuperäinen idea sivulle oli aikanaan luoda poikien äideille yksi positiivinen hengähdyspaikka siitä paineesta mitä ympäristö poikien äideille luo. Vaikka Äitiys ei olisikaan kovin erilaista poikien tai tyttöjen äideille, on poikien äitejä kohdeltu ikävästi pitkään. Kuten tämäkin toimittaja tässä tekee.

        Myös miksi poikaa ei saisi nostaa esille (ihan siinä missä tyttöäkin) jos on poikien äiti? Silloin se poika on sen äidin maailman tärkein asia jota äiti haluaa suojella ja jonka hyvää haluaa puolustaa.

        Jotenkin olisi ihanaa jos sana poika ei olisi sellainen mörkö, kuin mikä se nykyään tuntuu olevan. Koko sanan merkitys tuntuu muuttuneen ikävän negatiiviseksi. Poikaa ei saa mainita, poika ei saa näkyä (koska menneisyys) ja joidenkin mielestä poikia ei tarvitsisi olla edes olemassa.

        Tämä tekee surulliseksi, sillä pojat on ihania,huomioon ottavia ja lempeitä, rohkeita ja avuliaita. Ihan siinä missä tytötkin.

        Kiitos asiallisesta kommentistasi. Ja mukavaa kun olet mukana 🙂

    2. Katja

      Itse olen 13-vuotiaan pojan äiti ja en ole kyllä koskaan törmännyt siihen että ”poikaa ei saa mainita, poika ei saa näkyä” -asioihin, joita Jonna tuossa kommentissa luettelet.
      Lähinnä nykyään vaan tuntuu ettei lapsen kumpaakaan sukupuolta saa mainita, tai ei saa olla tyttö tai poika, kun kaikkien pitäisi vain olla muu -sukupuolisia.
      En koe, että tämän sivuston nimi alentaisi tyttöjen oikeuksia, sillä käsittääkseni myös löytyy jokin vastaava ”tyttöjen äidit” ryhmä?
      Mutta onko oikeasti maailma siinä mallissaan, että ainoa murhe meillä on ihmisen sukupuoli ja se millä nimikkeellä ketäkin saa kutsua tai kumpaa saa nostaa enemmän esille.
      Minulla on lapsi, sukupuoleltaan poika ja poikien äidit -ryhmään olen liittynyt sen vuoksi ja en ole koskaan kokenut että täällä asioista keskustelu vähentäisi tai huonontaisi tyttöjen asemaa.

      1. Jonna

        No juuri tämä ja me ollaan siitä täällä hyvinkin tarkkoja, että puhumme pojista ja poikien ongelmista ja poikien vahvuuksista, mutta emme vähättele tyttöjä samalla. Siitä linjasta on pidetty aina kiinni ja pidetään jatkossakin.

        Tarkoitin tuolla ”poika ei saa näkyä” jutulla enemmän TikTokkia missä on hyvinkin poikavihamielistä kommentointia. Siellä kylvetään hästägejä #killallman ja jos joku poika kommentoi tasa-arvo asiaan niin hänet hiljennetään. (Pallillisilla ei ole puheoikeutta.) Toki siellä on paljon keskenkasvuisia, jotka vasta harjoittelee, mutta eipä tämä 47 vuotias toimittaja tässä paremmin toiminut. Haukkui esimerkiksi poikien housujen sisällystä erilaisilla rumilla nimityksillä.

        Samaa mieltä siitä, että tällainen vastakkainasettelu on kaikenkaikkiaan tyhmää, emmekä me sellaista täällä missään nimessä kannata. Meidän sivusto on huumoria ja vertaistukea samassa tilanteessa eläville äideille, ei mitään muuta tai enemmän.

    3. Mari

      Kiitos Jonna hyvästä ja asiallisesta kirjoituksesta. Ketään loukkaamatta onnistuit kiteyttämään olennaiset asiat tekstiisi. Haluaisin huutaa jollain keskustorilla omista ajatuksista kirjoittamaasi aiheesta, mutta olen liian nössö siihen. Siksi tyydyn kirjoittamaan sinulle tänne.

      Olen kolmen pojan ja yhden tytön äiti ja olen viettänyt paljon iloisia hetkiä ”poikien äidit” ryhmän parissa. Usein nauraen, mutta myös korvaamatonta vertaistukea saaden.

      Jokainen lapsi on yksilö tässä maailmassa ja jokainen lapsi ansaitsee rakkautta ja kannustusta juuri sellaisenaan- lapsena. On kuitenkin hyvin surullista seurata tätä maailmanmenoa missä leimaaminen, maalittaminen ja jopa julkinen hyökkäys on normalisoitumassa sellaisia ihmisiä tai ajatuksia kohtaan missä käytetään sanaa poika ja tyttö tai mies ja nainen. Olemme ajautumassa hyvin vaaralliselle tielle.

      Itse en ole kasvattanut tai ohjaillut lapsiani mitenkään pojiksi tai tytöksi vaan he ovat jo hyvin pienenä itse olleet poikia ja tyttöjä omilla erilaisilla leikeillä, vaatevalinnoilla ja käyttäytymismalleilla. Ja kyllä, jatkan edelleen näiden sanojen käyttämistä koska ne kuvaavat parhaiten lapsiani. Sana lapsi on kaunis, mutta se ei kerro lapsistani yksilöinä paljoakaan. Ja lapsen identiteetti ja sen tukeminen on tärkeä, on hän sitten kuka tai mikä tahansa.

      Tyttäreni kärsii tällä hetkellä todella paljon siitä miten luokassa yksi toisensa jälkeen ilmoittautuu lesboiksi tai nonbinääriksi ja kavereita täytyy kutsua mitä omituisimmilla uusilla nimillä. Hän on ajatuksissaan ihan sekaisin ja tuskailee omien sanojen mukaan sen kanssa, että pitäisikö hänenkin olla lesbo.

      Tytölleni, joka on 13 vuotias opetetaan myös, että miehiä ei tarvita maailmaan vaan naiset saavat keskenään lapsia. Kuuntelin lastani silmät pyöreinä ja kävin päässäni samalla läpi, että miten puhuisin tästä aiheesta loukkaamatta ketään, mutta silti rehellisellä ja asiallisella otteella. Siinä sitten keskusteltiin siitä, miten jokaisella on oikeus olla mitä itse haluavat ja miltä parhaimmalta tuntuu, mutta puhuttiin myös perus biologiasta ja siitä, että miten aina tarvitaan sekä mies että nainen jotta lapsi syntyisi ja, että myös tyttäreni syntyi kiitos isin ja äidin. Tällaisessa maailmassa eletään tällä hetkellä. Ja se saa minut kovin surulliseksi.

      Feminismi kukoistaa- jopa niin paljon, että jos on ”ammattinimikkeenä” feministi niin kaikki vihamielinen julistus hyväksytään koska se naamioidaan naisten oikeuksien puolustamiseksi. Joskus hävettää olla nainen vaikka itsekin naisten oikeuksia puolustan.

      Suvaitsevaisuus ja hyväksyminen ovat muuttuneet hyökkäyksiksi hetero/cis sukupuolisia kohtaan, miehiä kohtaan, poikia kohtaan, ja niitä aikuisia kohtaan jotka puolustavat poikia poikina tai edes käyttävät sanaa poika – koska se nähdään samantien tyttöjä ja naisia vähättelevänä tai erilaisina fobioina. Sananvapaus on muuttunut tiettyjen ryhmien oikeudeksi haukkua ja kiusata julkisesti.

      Minua kolme aikuista poikaani ovat opettaneet niin äitinä kuin myös naisena. Edelleenkin väitän, että pojat ja tytöt eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Ei me vaadita niitäkään sanoja poistamaan käytöstä koska yö sanan käyttö voi loukata päivää ja nyt aletaan käyttämään yhteistä sanaa ”vuorokauden aika”. Ja joku voisi kääntää tämän asian jopa niin kieroutuneeksi, että yö sana viittaa rasismiin niin kaikki ketkä jatkossa käyttävät sanaa yö- ovat rasisteja. Tämä kuulostaa naurettavalta, mutta sitä se valitettavasti ei ole koska tällaista käyttäytymistä kohtaa päivittäin. Asiat käännetään nurinkurisesti negatiivis sävytteiseksi ja saadaan aihe hyökätä ja tuhota toinen henkilö julkisesti omalla sananvapaudella.

      Olen poikien kautta oppinut kuinka herkät he ovat sen kovan kuoren alla. Kuinka he taistelevat tässä muuttuvassa yteiskunnassa, missä heitä odotetaan olevan yhtäaikaa miehiä, mutta samalla pitäisi osata kaikki kotityöt ja lapsen kasvatuksen ABC. Olen nähnyt miten poikiin on sattunut kun tytöt ovat kaltoinkohdelleet heitä suhteessa tai jättäneet heidät ja tiedostan täysin, että naiset ovat aivan yhtä ilkeitä ja pahoja miehille kuin päinvastoin.

      Pienestä pitäen poikani ovat joutuneet kärsimään siitä, että heitä on yritetty laittaa samaan muottiin ”lasten” kanssa. Päiväkodissa pojat eivät saaneet painia ulkona nurmikolla- koska lapset eivät paini vaan käyttäytyvät hyvin, koulussa pojat eivät saanet juosta tai pelata tai keinua tuoleilla- koska lapset käyttäytyvät hyvin, käyttäytymisen arvosanoissa huomioitiin aina ”poikamaiset” temput koulussa ja tietenkin huono käsiala. Tällaisia asioita ei ole tullut vastaan koskaan tytön kanssa jonka kouluvihko on täynnä värillisiä kukkasia ja joka saa huolellisuudesta ja käyttäytymisestä aina 10 koska on niin kiltti ja osaa käyttäytyä. Mitä tähän sanoisi? Lapset ovat lapsia? Tai pitäisikö sanoa, että ehkä olisi jo vihdoinkin nimenomaan aika kohdata ja ymmärtää pojat ja tytöt erilaisina!

      Jos ihmiset pysähtyisivät jossain vaiheessa sen oman kapeakatseisen ajatusmaailman sisällä ja näkisivät, että kaikissa asioissa on aina kaksi puolta ja omassa toiminnassa on myöskin peiliin katsomisen paikka, niin uskaltaisin väittää, että se olisi iso askel eteenpäin kohti tasa-arvoa, koska nyt ollaan menossa kovaa vauhtia väärään suuntaan.

      Toivon, että ”poikien äidit” ryhmä jatkaa toimintaa samalla tavalla. Se ei loukkaa ketään eikä ole keneltäkään pois.

      Terveisin,
      Rakkaiden poikien ja rakkaan tytön äiti.

      1. Jonna

        Kiitos, kirjoituksesi todella lämmitti. Vaikka itse tietää koko ajan sydämessään ja koko meidän tiimi tietää, että halutaan vain hyvää, niin kyllä nämä tällaiset lynkkaukset tottakai harmittaa ja jopa joskus saa miettimään, että onko tässä enää mitään järkeä. Ja sitten tulette te, jotka kerrotte että on 🙂 ja siitä saa taas uutta voimaa jaksaa. Kiitos siis sinulle.

        Tämä aihe on kyllä super kiinnostava kaikin puolin, esimerkiksi se, että tytöillä ja pojilla ei olisi muka mitään eroja. Tuntuu hassulta ajatella, että joku ihan aikuisten oikeasti uskoo siihen.Tottahan toki on eroja, ne ei ole pienenä kovinkaan isoja (keskiarvojen erot) mutta kun hormoonitoiminta alkaa niin erot kasvavat. Se on biologinen fakta ja on hurjan pelottavaa kun biologiaankaan ei enää uskota. Tottakai on erilaisia tyttöjä ja poikia, mutta jos tehdään mediaani tytöistä ja pojista niin eroja on. Sen näkee ihan vain katsomalla tyttö-joukkoja ja poika-joukkoja. Eikä siinä ole mitään väärää tai huonoa.Toki on myös tärkeää, että ne joukosta poikkeavat tytöt, pojat ja muut tulee hyväksyä ja ottaa mukaan.

        Et ole muuten ensimmäinen joka kertoo tuosta tyttöjen hämmennyksestä. Itseäni huolettaa tyttöjen hyvinvointi. Tämä jatkuva uutisointi ja pommitus tyttöjen kärsimyksestä ja kaikesta mikä heillä on huonommin kuin miehillä, on tehnyt tytöistä pahoinvoivia. Eli se millä on yritetty nostaa tyttöjen asemaa, onkin tehnyt vain tytöille pahempi olo. Homma kääntyy itseään vastaan. Yläasteella (vai olikohan se lukio) olevista tytöistä oli enää 30% onnellisia ja poikien luku oli huomattavasti suurempi. Tällainen tyttöjen romahdus oli tapahtunut lyhyessä ajassa. Siitä pitäisi tyhmemmänkin tajuta, mistä se johtuu. Ei suinkaan siitä, että tytöillä olisi elinolosuhteidensa vuoksi nyt yht äkkiä viimeisten vuosien vuoksi tullut kurjempaa, vaan sen on tehnyt media ja nämä kiihkoilijat jotka syöttävät tytöille sitä ajatusta, että heillä on PAKKO olla kurjaa, he kärsivät ja he ovat uhreja.

        Toi on muuten pelottava ilmiö ja trendi nuorten suosimassa TikTokissa -miehiä ei tarvita mihinkään- Se on jo lähtökohtaisesti tosi outo ajattelumalli, sen lisäksi että se on lisääntymisen kannalta tietysti mahdoton ajatus. (Jep jotain DNA siirtoja on koitettu ja kahdesta naisesta on tosiaan saatu vissiin aikaiseksi jotain alkion kaltaista, mutta yhtäkään elävää vauvaa ei ole tietenkään syntynyt, eikä synny).Mutta hulluinta tuossa on se sana ”tarvita”,ei kai me muutenkaan olla täällä elämässä tarvitsemassa mitään vaan elämässä ja nauttimassa YHDESSÄ. Naiset, miehet ja kaikki yhdessä ja sovussa.

        Tämä vastakkainasettelu on surullista ja säälittää erityisesti niiden lasten ja nuorten puolesta jotka menettävät ihanan huolettoman lapsuuden ja nuoruuden vihaamalla, vihaamalla ja lisää vihaamalla. Voi kun saisimme rakkauden takaisin!

        Hyvää syksyä sinne teille.

    Vastaa