• Miksei se **ttu nuku!

    Ah.  Mikä ihana tunne jälleen kerran. Katsoa kelloa 2.24 ja miettiä, miksei se nuku?? Otat viereen, vuoraat sängyn tyynyillä jottei lapsi putoaisi lattialle. Mies menee sohvalle, jotta hän saisi edes hetken nukkua, että jaksaisi töissä jotenkin. Ja ei, ei vaan nukuta. Ei millään. On mielenkiintoinen fiilis tihrustaa kahdelta yöllä muumeja puhelimesta, ainoa jolla itkun sai loppumaan ja pojan rauhoittumaan. En tiedä oliko tällä kertaa ehkä pahat unet syynä, miksi ei nukuttanut. Hankalaksi tämän tekee se, kun lapsi ei vielä osaa kertoa, että mikä on hätänä.

    Illalla herättiin itkuisena huutamaan ”halla,halla!” Hän rauhottui kun näki, että kyllä se koira täältä löytyi.

    ”Sitten kun..”

    Meidän yöt ovat olleet aika arpapeliä -ja huonoa sellaista Jasun syntymästä asti. Tässä tosin on olleet refluksit yms mukana. Mutta lähtökohtaisesti Jasu on ollut aina todella huono nukkumaan. Jo vauvana odotin näitä ”sitten kun” vaiheita, eli kun joku sanoi ”sitten kun hän saa kiinteitä niin alkaa nukkua”. Tai ”sitten kun hän lähtee ryömimään/liikkeelle niin alkaa nukkua”. Eikä muuten ikinä nukkunut. Kyllä odotettiin ja odotettiin! Nyt taidan odottaa tätä ”sitten kun on teini” vaihetta? Silloin kuulemma saa lasta potkia aamuisin hereille.

    Vauva-aika ja taaperoaika on ihanaa ja mä niin nautin tästä! Mutta välillä kyllä yöllä itkua pidätellen kiroan, miksei se nuku?

    Arkea, jätesäkkejä ja harmaita hiuksia

    Täytyy olla aivan pilkkopimeä ympäristö, jossa ei ole mitään häiriötekijöitä. Jos huone vähän liian valoisa ja Jasu näkee vaikka jalkansa, hän keskittyy sen tuijottamiseen eikä sitten nuku. Tästä syystä ikkunat onkin vuorattu jätesäkeillä, verhojen lisäksi. Kohina meillä on ollut vauvasta asti käytössä, senkin piti rauhoittaa vauvaa nukahtamaan. Meillä se on nyt sen takia käytössä, että se peittää hyvin taustahälinää. Ettei Jasu heräile sitten meidän mahdollisiin ääniin ihan niin herkästi.

    Sanomattakin selvää, että jatkuvat huonot yöunet vaikuttaa arkeen. Meidän kaikkien. Mutta esimerkiksi reissut yms. on mietittävä aina tarkkaan, että miten ja missä lapsen saisi parhaiten nukkumaan. Jos lasta vie päivä- tai yöhoitoon täytyy aina varoitella, että yö saattaa olla hyvinkin huono. Onneksi meidän tukiverkosto tietää tämän ja osaa varautua, että välttämättä ei nukuta kun Jasu on yökylässä. Myöskään puolison kanssa yhteiset illat ovat aivan arpapeliä. Nyt ollaankin jo miehen  kanssa sovittu, että jos sauna laitetaan illalla, ei sanota ”sauna” sanaa ollenkaan. Aina kun on sovittu päivällä, että kun Jasu saadaan nukkuun ja saunotaan, hän ei varmasti nuku.

    Kyllä tämä äitiys on silti heittämällä parasta mun elämässä, välillä vaan unien merkitys korostuu.

    Olisi varmasti ihanaa jos voisi joskus suunnitella ihanan rentouttavan illallisen ilman pelkoa persauksissa, että koska huuto alkaa.
    Me ollaan kokeiltu kaikenmaailman unikoulut ja kaikki mitkä voisi tilannetta helpottaa. Ja onneksi myös hyviä kausia on! Välillä Jasu nukkuu klo 20-08 täysin heräämättä, ja ne onkin ihania öitä. Eli hän kyllä osaa nukkua. Mutta sitten on näitä öitä, että unta ei vaan tule.
    Valmiiksi hirvittää mun töihin meno (joka marraskuussa) ja alkuvuonna alkava päiväkoti. Miten ihmeessä hänet siellä saadaan nukkuun…

    Vauvavuotena jäi kaikki ihanat äiti-vauva-tapaamiset mitä suunnitteli samoihin aikoihin synnyttäneiden kanssa, koska ei vaan jaksanut. Mun uupumus vei voiton, enkä jaksanut oikein ketään nähdä. Se väsymys oli aivan käsittämätöntä, eikä voinut kuin itkeä. Nyt on tilanne onneksi vähän parempi, että vaikka näitä huonoja öitä onkin, välillä myös nukutaan. En voi muuta kun hattua nostaa ja tsemppiä&haleja lähettää sinulle äiti, joka kamppailet täysin samojen asioiden kanssa. Voisimpa sanoa, että kyllä se helpottaa. Valitettavasti en (ainakaan vielä) voi, mutta moni muu on kyllä sanonut.

    Vastaa