• You are currently viewing Kauhukohtaus – unissakävelyä ja huutoa!

    Kauhukohtaus – unissakävelyä ja huutoa!

    Kauhukohtaus – unissakävelyä ja huutoa! Onko teillä ollut vastaavanlaista?

    Vietimme vuosikihlapäivämme johdolla vk-lopun kahdestaan erämökillä, lähellä tonttiamme, johon omat rakennukset, toivottavasti joskus nousevat. Palasimme kotiin eilen, sunnuntaina, koko perhe, sekä yksi yövieras. Yksi pojistani oli tullut flunssaan vk-lopun aikana, kaiketi kylmän viiman vuoksi. Pohjoisessa syksy on varsin kolea, ja pakkastakin öisin jo on.

    Osasin odottaa tulevaa jo heti kotiin päästyämme, kun sain tiedon lapsen flunssasta. Olen tottunut jo pojan ollessa pieni siihen, että kun hän on kipeä tai hän tulee kipeäksi, näin käy. Tämä on yleensä myös yksi merkki kipeäksi tulemisesta. Kauhukohtaus , unissakävelyä ja huutoa!

    Kauhukohtaus, unissakävely, mitä ne ovat?

    Unissakävely on suhteellisen tavallista 4–8 vuoden ikäisillä lapsilla ja selvästi harvinaisempaa nuorilla tai aikuisilla, kun syvän unen määrä vähenee. Sitä voi kuitenkin esiintyä kaikenikäisillä. Unissakävelyä ei yleensä ilmene lyhyiden päiväunien aikana. Yleensä kyseessä on satunnainen tapahtuma, jota kuitenkin voi joskus harvoin ilmetä sarjoina joko useita kertoja saman yön aikana tai peräkkäisinä öinä.

    Unissakävely tapahtuu NREM-unen (perusuni) aikana iltayöstä yleensä 1–2 tunnin kuluttua nukahtamisesta. Unissakävelijä kuljeskelee usein silmät auki kömpelösti huoneessa, mutta hän ei kuitenkaan ole helposti herätettävissä. Hän saattaa unissaan avata tai sulkea ovia tai ikkunoita, puhua sekavia, joskus pukeutua, käydä virtsaamassa WC:ssä tai muualla, lähteä ulos tai jopa ajaa autoa. Joskus unissakävely tapahtuu yhdessä yöllisen kauhukohtauksen kanssa, jolloin kävelijä voi huutaa, kirkua tai potkia. Herättyään kävelijä ei muista kävelystään mitään.

    Stressi, väsymys, univaje, ahdistuneisuus, kuume, outo paikka ja häly voivat lisätä unissakävelyä. Migreeniin, aivovammoihin, uniapneaan ja levottomien jalkojen oireyhtymään voi liittyä tavallista useammin unissakävelyä. Unilääkkeet, väsyttävät allergialääkkeet ja alkoholin käyttö voivat lisätä unissakävelyä. Unissakävely on vahvasti perinnöllistä, ja unissakävelijän vanhemmat tai lähisukulaiset ovat usein itse kävelleet unissaan. Meidän tapauksessa tiedämme ainakin yhden sukulaisen!

    Yöllinen kauhukohtaus on unenaikainen voimakas pelkotila, jonka aikana unessa oleva lapsi tai aikuinen voi huutaa tai itkeä kauhuissaan. Kauhukohtaukset eroavat painajaisunista siinä suhteessa, että lapsi ei herää kohtaukseen eikä hän aamulla herättyään muista kohtausta.

    Yölliset kauhukohtaukset ovat suhteellisen harvinaisia ja ilmenevät yleensä 4–12-vuotiailla lapsilla, mutta niitä voi esiintyä joskus myös aikuisilla.

    Yöllinen kauhukohtaus ilmenee iltayöstä syvän unen aikana. Kohtauksen aikana syvässä unessa oleva lapsi voi nousta istumaan, huutaa tai kirkua, potkia tai huitoa, hikoilla tai hengittää voimakkaasti, nousta sängystä ja kulkea ympäri huonetta. Häntä on vaikea herättää tai rauhoittaa, vaikka hänen silmänsä ovat auki. Kauhukohtaus kestää yleensä muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin.

    Mitä tehdä tai ei tehdä?

    Emme itse ehtineet nukkumaankaan, kun kuulin huutoa yhdestä makuuhuoneesta. Kauheaa avunhuutoa, johon en saanut mennä puuttumaan! Johon olen joutunut tottumaan. Tätä seurasi unissakävely olohuoneeseen. Tässä vaiheessa mieheni havahtui tilanteeseen, muistutin häntä olemaan keskustelematta pojan kanssa tilanteessa, sillä asia tulisi hoitaa lasta herättämättä.  Jos jotain olen oppinut ja muistanut, niin sen, että tilanne katoaa heti ja nopeimmin, kun lapsi menee takaisin uneen. Olipa se sitten sohvalla, tai sängyllä! Tilanne ja sen hoitaminen ei enää tuonut itselle äitinä paniikinomaisia tai pelottavia olotiloja, vaan kykenin olemaan rauhallinen ja hoitamaan tilanteen nopeasti pois! Odotimme siis kärsivällisesti, että lapsi siirtyi takaisin nukkumaan ja tilanne laukesi. Aamulla keskustelimme asiasta, jotta sitä ei tarvitsisi pelätä.

    Kauhukohtauksen aikana lapsen herättäminen voi olla vaikeaa ja herättyään lapsi voi olla sekava, minkä vuoksi herättämistä ei usein yleensä suositella. Paras tapa on ohjata kävelijä rauhallisesti ja häntä herättämättä vuoteeseen. Herätetty kävelijä voi olla sekava, ja aikuinen kävelijä voi olla jopa aggressiivinen. Unissakävelyn toistuessa on tärkeää tehdä makuuhuoneesta turvallinen. Kannattaa esimerkiksi sulkea ovet ja ikkunat sekä poistaa teräväkulmaiset huonekalut.

    Unissakävely on yleensä vaaratonta ja yksittäisinä tapahtumina ei edellytä mitään hoitoa. Säännöllinen uni-valverytmi ja illan rauhoittaminen turhalta hälinältä vähentävät kohtauksia. Yölliset kauhukohtaukset eivät ole vaarallisia, ja iän myötä ne lähes aina häviävät. Jos lapsella esiintyy kohtauksia usein ja säännöllisesti samaan aikaan, kohtausten ajankohdasta kannattaa pitää kirjaa ja herättää hänet noin 15 minuuttia ennen kohtauksen tavallista ajankohtaa ja nukuttaa sen jälkeen uudelleen. Tärkeintä on olla rauhallinen ja myönteinen.

    lähde: Terveyskirjasto

     

    Vastaa