• You are currently viewing Nuorten ilmastoahdistus ja sen kääntöpuoli

    Nuorten ilmastoahdistus ja sen kääntöpuoli

    Voihan ilmastoahdistus!

    Käytiin eilen mun nuoren kanssa kiinnostavaa keskustelua autossa. Hän kysyi, että mitä elokapina touhuaa siellä Mannerheimintiellä ja miksi. Siitä se keskustelu lähti ja keskustelun päätteeksi saatoin olla todella ylpeä omasta lapsestani.

    Ensinnäkin tähän alkuun kerrottakoot, että oon vähän sellainen ”henkinen kettutyttö”, eli eläinten ja luonnon hyvinvointi on todella lähellä mun sydäntä. En kuitenkaan ole koskaan seisonut missään mielenosoituksissa tai muutenkaan kauheasti pitänyt mesoa tästä ajatuksestani. Monestakin syystä.

    Yksi syy on se, että koen tekeväni eniten hyvää omilla valinnoillani. Voin valita niitä tuotteita ja palveluita, jotka edustaa mun arvoja. Koen, että voin tehdä pieniä arkisia järkeviä tekoja, kuten kierrättää, kerätä luonnosta roskia ja välttää kulutusjuhlaa. Yksi tärkeimmistä; voin äänestää niitä ihmisiä päättämään, jotka ajavat niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä.

    Tämä viimeinen on ollut aika haastavaa viime vuosina kun ei meinaa löytyä enää puolueita jotka ajaisivat oikeasti eläinten ja luonnon hyvinvointia, sekä aitoa tasa-arvoa (eli ei pelkkää naisasiaa). Ehkä sellainenkin puolue vielä joskus saadaan valikoimaan.

    Nuorten ilmastoahdistus ei ole hyvä asia

    Palatakseni nuoreeni siellä autossa. Miksi olin hänestä erityisen ylpeä?

    Poikani ymmärtää ilmastotekojen tärkeyden ja on kanssani tekemässä hyviä valintoja ilmastoa ajatellen, MUTTA hän ei koe ilmastoahdistusta. Tästä olen äitinä todella onnellinen.

    Poikani tietää, että hän voi omilla valinnoillaan tehdä paljon ja muu ei ole hänen käsissään. Hän ei voi kantaa sylissään murheita koko maailmasta, koska silloin hänen oma lyhyt elämänsä olisi täynnä ahdistusta.

    ilmastoahdistus
    Kuva: Silvestri Matteo

    Tätä olen pohtinut paljon, miksi kukaan aikuinen ehdoin tahdoin haluaa lapsilleen ja nuorilleen aiheuttaa ahdistusta ilmastosta tai mistään muustakaan? Tottakai kouluttaa pitää, mutta senkin voi tehdä niin monella monella tavalla. Sen voisi tehdä myös positiivisen kautta, eikä luoda lapsille ja nuorille ahdistavia paineita.

    Meillä on koko ajan enemmän ja enemmän ahdistuneita lapsia ja nuoria tuolla liikenteessä. Ne pelkää aivan kaikkea, ne pelkää toisia ihmisiä, ne pelkää ilmaston lämpenemistä ja ne pelkää pian jo omaa varjoaankin. Sitäkö me halutaan?

    Mielenosoitus ok, mutta laittomuudet ei

    Uskon ja toivon, että oma poikani ei siis mene ikinä Mannerheimintielle istumaan.

    En tarkoita, etteikö olisi ok, että lapseni joskus seisoisi mielenosoituksessa jonkun tärkeän asian puolesta. Ehdottomasti se on ok. Mutta en mitenkään päin ikinä kannustaisi lapsiani tekemään laittomuuksia minkään asian puolesta. Mielenosoituksille on paikat missä niitä kuuluu tehdä, autotie ei ole se paikka.

    Joskus sitä ei myöskään näe metsää puilta. Jos keskittyy vaan valittamiseen ja murehtimiseen, niin ei ehkä huomaa omia pieniä arkisia valintoja ja tekoja. Olisiko niissä vielä korjattavaa? Voisiko tehdä jotain muuta ilmaston tai ihmisten hyväksi?

    Myös yksilön hyvinvointi auttaa tätä koko yhteiskuntaa. Hyvinvoivat ja onnelliset lapset sekä nuoret ihan varmasti tekevät aikuisena parempia valintoja!

    Vastaa