• Mä en ole vielä valmis töihin!

    Vaihtui lokakuu, ja se tarkoittaa viimeistä kuukautta hoitovapaalla olemista. Marraskuun alussa mulla on kaksi viikkoa lomaa, ja pitäis palata töihin! Niin kliseistä kun se onkin sanoa ja kuulla, mutta mihin tää aika on mennyt? Jäin joulukuussa 2019 muutaman viikon sairauslomalle ennen tammikuussa 2020 alkavaa äitiyslomaa. Eli melkein pari vuotta olen ollut kotona. Olen silloin tällöin käynyt tekemässä töihin keikkaa, mutta hurjaa kun nyt pitäis ihan oikeesti palata täys päiväisesti. Ei voi enää valita yhtä vuoroa viikkoon oman mielen mukaan, vaan täydet päivät ja tunnit.

    Poika jää kotiin

    Jasun päiväkoti-asioita mietinkin jo aiemmin ja lopulta haimme päiväkoti paikkaa niin, että aloitus on tammikuun puolivälissä. Vielä odotamme päätöstä paikasta. Jasun isovanhemmat hoitavat Jasua pari viikkoa, kun olemme marraskuun lopun miehen kanssa samaan aikaan töissä. Sitten mies jääkin kuudeksi viikoksi kotiin Jasun kanssa. Ja täytyy sanoa, että tätä mä kyllä vähän odotan.😉 Ovathan he ennenkin kaksin olleet, mutta oikeasti pidemmän aikaa miehellä vetovastuu kodista. Tekee hyvää!

    Rennommin mielin lähden töihin, kun Jasulla ei vielä päiväkoti ala. Saa ensin totutella siihen, ettei äiti olekaan hänen kanssaan koko aikaa, mutta tutut ihmiset ovat turvana. Isovanhemmilla ja kotona isin kanssa on hyvä olla vaikkei äiti olekaan koko ajan mukana. On tämä suuri muutos myös äidille. Hurjaa lähteä töihin kahdeksaksi tunniksi, enkä oikeasti tiedä mitä lapseni sen koko ajan tekee. Totuttelua kaikille.

    Kuka voisi kellot seisauttaa?

    Eilen pysähdyin oikeasti miettimään, mihin tämä aika on mennyt! Ihan juurihan odoteltiin synnytyksen käynnistämistä, ja ihan justhan mä hänet synnytin. Aivan hetki sitten me lenkkeiltiin pitkiä lenkkejä vaunuilla, jotta Jasu nukkuis edes pienen hetken päivällä. Eihän siitä ole kuin pieni hetki, kun hän nukahti syliin ja äidin viereen ja kantoreppuun. Ja nyt hän on jo oikeesti iso poika. 1 vuosi ja 8 kuukautta. Mun esikois poikani. On myös todella haikeeta mennä töihin, koska siihen loppuu yksi aikakausi jota ei enää ikinä saa takaisin.

    Nyt otan tästä viimeisestä 1,5 kuukaudesta aivan kaiken ilon irti. En taida tehdä töihin yhtäkään vuoroa vaan nautin meidän kiireettömistä aamuista, päivän touhuiluista ja leikeistä. Nautin tästä taaperoarjesta täysillä. Äitiys ja kotonaolo on ollut ihanaa, enkä olisi vielä valmis töihin. Moni on sanonut, että äitiyslomalla alkaa kaivata jo työelämää. Toisaalta joo, mutta kyllä mä viihtyisin vieläkin Jasun kanssa kotona. Me saadaan päivät niin hyvin kulumaan!

    Maailman paras siivous apulainen!

    Mutta, se raha kun ei kasva puussa, joten pakko se on mennä. Kai sitä kaikkeen tottuu, nyt vaan hirvittää.

     

    Vastaa