• You are currently viewing Pojat lukemaan…vaikka rahalla!

    Pojat lukemaan…vaikka rahalla!

    Nyt otin ihan uudenlaisen vaihteen päälle poikien kanssa, tästä eteenpäin meillä saadaan pojat lukemaan. Me nimittäin maksetaan kirjojen lukemisesta.

    Meillä on siis neljä poikaa, joista kaksi lukee säännöllisesti ja mielellään. Kaksi ei lukisi millään. Toinen on vaan niin laiska ja mukavuudenhaluinen ja toisella on mitä ilmeisemmin lukihäiriö ja siksi lukeminen on hidasta ja kömpelöä eikä oikein maistu.

    Totuus on kuitenkin se, että kun lukisi enemmän, niin lukihäiriöisenkin lukeminen alkaisi sujumaan paremmin ja se helpottaisi koko hänen elämäänsä. Tästä syystä, nimenomaan tätä poikaa ajatellen otin uuden kannustimen meidän perheeseen. Jokaisesta luetusta kirjasta saa rahaa! Kyllä, puhdasta rahaa, suoraan käteen.

    Reiluuden nimissä on tietysti maksettava myös niille, jotka lukevat muutenkin. Joten tässä saa mamma nyt kaivella taskuja lähiaikoina oikein urakalla.

    Kokeilu lähti liikkeelle hyvin, poika jota erityisesti yritän tällä motivoida lukemaan lähti heti kanssani kirjastoon ja mukaan tarttui kolme kirjaa. Mielenkiintoista luettavaa oli pojan vaikea löytää, mutta otettiin kokeiluun vähän eri tyyppisiä kirjoja. Ei lähdetty liian vaikeista liikkeelle.

    Poika alkoi heti kotona lukemaan ja lukikin yhden kirjan siltä istumalta melkein puoliväliin. Kokeilu saattaa siis onnistua!

    Miksi ei?

    Nyt joku lukija siellä varmasti jo tuhahtaa, miksi maksaa kirjojen luvusta lapsille? Eikö lukemisen into pitäisi löytyä muuten?

    No mutta kun ei löydy. Sitä on tässä kaikki nämä vuodet yritetty löytää. On luettu pojille, on näytetty mallia, kannustettu ja koitettu löytää poikia kiinnostavaa luettavaa, turhaan.

    Maksaahan osa lapsilleen koenumeroistakin ja olen kuullut, että jopa jalkapallopelissä tehdyistä maaleista, miksi ei sitten lukemisesta? Samanlaista kannustamista sekin on.

    Pakottaminen ei ainakaan toimi.

    Lukemisen into ei aina ole vanhemmista kiinni

    Kaikista eniten ärsyttää se olettamus, että lasten lukuinto on vain vanhemmista kiinni. Miten selittää sitten se, että meillä kaksi lukee ja kaksi ei? Tai miten selittää se, että keskimäärin suomalaisten poikien lukutaito on tyttöjen lukutaitoa paljon huonomalla tolalla? Useimmissa perheissä on kuitenkin tyttöjä ja poikia, eli samat vanhemmat.

    Minä uskon, että syyt ovat jossain syvemmällä. Nythän uudet tutkimuset osoittaa, että poikien lukutaito tipahtaa kakkosen ja nelosen välissä. Eli ei siis etene niin paljon kuin pitäisi. Minä uskon, että siellä on taustalla moniakin asioita, mutta ei todellakaan vain vanhemmat, jos vanhemmat ollenkaan.

    Yksi syy on todennäköisesti se, että poikien on vaikeampaa löytää itseään kiinnostavaa luettavaa. Ei ole kerta yksi tai kaksi kun meidänkin pojat on valitelleet koulun valikoimaa tylsäksi. Jopa kirjastossa tuntuu valikoima poikia kiinnostavasta kirjallisuudesta olevan suppeaa.

    Entäs se, että opettajat ovat lähes kaikki naisia, mitä jos he ohjaavat poikia kirjallisuuteen mikä ei ole oikeasti poikien mieleen.

    Kolmanneksi se, että lukihäiriöiset lapset eivät tunnu saavan apua. Sokea lehmäkin tajuaa, että meidän yhdellä pojalla on lukihäiriö ja olen siitä monia kertoja kouluun ottanut yhteyttä. Hänelle on tehty testejä mitkä osoittavat, että lukihäiriö on tosiaan todennäköinen, mutta poika ei saa mitään tukea koska muita ongelmia ei ole (kuten käytöshäiriöitä). Tukea tarvitsee kouluissa nyt niin moni, että näin pienestä syystä sitä ei nyt ole tarjolla.

     

    pojat lukemaan

    Ajatelkaa kuinka hullua. Kuinka paljon näitä lapsia on, joille lukeminen tuottaa vaikeuksia, mutta apua siihen ei saa?

    En tiedä miten tämä meidän kokeilu etenee? Saa nähdä onko kirjainnostus vaan hetkellistä, vai voisiko kannustin pidemmällä aikavälillä tehdä sen, että myös lukihäiriöisen pojan lukutaito paranee ja kirjat alkavat kiinnostamaan. Jännä nähdä, raportoin tänne vaikka kuukauden päästä miltä näyttää!

    Vastaa