• You are currently viewing Uusi perheenjäsen! – miten edellinen reagoi?

    Uusi perheenjäsen! – miten edellinen reagoi?

    kuva kennelistä

    Operaatio uusi perheenjäsen! Meille tulee toinen mäyräkoira! Kyllä, minä olen mäykky-äiti!

    Lasten jo ollessa 10 ja 14 ja koirankin jo ehtiessä mummoikään, pohdin, että nyt on varmasti kaikista paras hetki hankkia hauvahauva! Koirani on vielä näyttämässä esimerkillisen sisäsiisteyden ja itsepäisyyden, ja uskon, että uusi perheenjäsen tuo meille reippautta ja piristää arkeamme, tai hoivaviettiäni ainakin.

    Uuden perheenjäsenen tulo meille on vaatinut totuttelua, ensimmäinen ja ainokainen kääpiömäyräkoiramme ei sitä niin vain tuntunut sulattavan.

    Kaiken se kestää!

    Suurin huoli onkin alusta asti ollut meidän oma illi. Hän joka perheeseemme astui viimeisenä, on salaa haalinut itselleen valtaa ja reviiriä, ensimmäinen kun on. Jokainen mäyräkoiran omistaja tietää varmasti, että tahtojen taistoa tällaisen rodun kanssa on aina. Hän ei yleisesti ottaen lähes ikinä ole sallinut toisen koiran astuvan reviirilleen.

    Illi on poikkeuksellisen vahva luonne, ikää on jo kymmenen vuotta. Tappeluihin tällaisen egon omaava koira on usein päätynyt, kerran rotanmyrkytkin yhden mökin alta löytänyt, raadeltu toisen koiran toimesta, tikattu useasti ja vuosi sitten halvauksen läpikäynyt. USKOMATONTA sisukkuutta elämää kohtaan!

     

    Onkin poikkeuksellista, millaisia oireita pennun tulo on tuonut. Mutta koska kyse on pennusta, luotto on vahva ja olen valmiina aloittamaan ennalta suunnitellun operaation marraskuun alussa.

    Olemme saaneet säännöllisin ajoin hajupostia, jotta koiramme on voinut varautua tulevaan muutokseen. Hän on reagoinut stressiin oksentamalla ja alakuloisuudella. Olemme häntä pehmitelleet extrahuomiolla ja herkuilla sekä pennun saavuttua hän tuleekin olemaan suuressa roolissa esimerkillisenä johtajana. Tämä pehmittelyä hän on osannut hyvin käyttää meitä vastaan, on se aika, kun hän kokeilee rajoja kotona. On se erikoista millaista elämä tällaisen rodun kanssa voi olla. Toisaalta, tällaiset haasteet on tehty minua varten, olenhan kovassa liemessä keitetty, erityisestä perheestä, nykyään teininkin äiti.

    Uskon ja toivon..

    Uskon vahvasti, että kaikki menee hyvin, koiran stressi on laantunut. Kunhan hän näkee, ken on tämä salaperäinen kohde hajujen takana, ja ettei häntä millään osaa olla korvaamassa meidän perheessämme. Parhaimmassa tapauksessa, hän ottaa suojelevan roolin tulokasta kohtaan, tai on välinpitämätön. Ennen odotettua hetkeä, lomaillaan kaikki oikein huolella ja odotetaan ei-niin-kärsivällisesti. Ensi kuussa voinkin jo kertoa, miten kävi!

    Vastaa