• You are currently viewing Kun ahdistaa…

    Kun ahdistaa…

    Mulla on nyt sellainen fiilis, että joku juttu vähän ahdistaa, mutta en ole varma mikä?

    Sana ahdistaa on ehkä vähän hassu, koska en siis missään nimessä tunne sellaista ahdistusta kuin jotkut ihmiset kokevat, että alkaa itkettää ja vapisuttaa ja on ikään kuin ahdistuskohtaus. Sellaista en tarkoita. Minulla on ihan onnellinen ja hyvä olla nyt, mutta joku juttu tuntuu raskaalta ja vaivaa.

    Ärsyttää kun en tiedä mitä se on…

    Ahdistaa…mitä se voisi olla?

    Mietin, että onko se tämä oma blogi, sekä blogin IG ja se, että oma fiilis tämän ”esillä olemisen” suhteen on tullut nyt tiensä päähän? Olenhan kuitenkin kirjoittanut tätä blogia jo yli 6 vuotta. Lukijoita on edelleen todella hurjasti, joten siinä mielessä mikään ei ole muuttunut, mutta pojat on kasvaneet isoksi ja heistä ei enää oikein voi samanlailla kirjoittaa kuin ennen. Oma elämäni ei myöskään ole kovin erikoista, sillä elämme aika seesteistä ja mukavaa elämää.

    Kuitenkin Poikien Äidit yhteisö on edelleen tarpeen, eikä koko toiminnan lopettaminen tulisi kyseeseenkään. Kyse onkin siis enemmän tästä omasta roolistani tässä mukana.

    Toisaalta olen miettinyt myös sitä vaihtoehtoa, että liittyykö tämä matkustamisen ja kokemusten kaipuuseen? Olin juuri Italiassa ja sen sijaan, että se olisi vienyt matkakuumeen pois, se vaan lisäsi sitä. Haluan uudelleen matkalle, haluan tutkia koko maailman, tutustua eri kulttuureihin ja avata silmiä sille mitä kaikkea täältä upealta maapallolta löytyy. Haluan taas reissuun!!!

     

    auringonkukka

    Vieläkin pyörittelen myös ajatusta ulkomaille muuttamisesta, olen jotenkin tosi väsynyt suomalaisten jatkuvaan valittamiseen. Olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Ulkomaille muuttaminen on tietysti perheelliselle hankalaa. Meillä pojilla on harrastukset ja ystävät täällä. Erityisesti teinit ovat sitä mieltä, että eivät ole kiinnostuneita muuttamaan ulkomaille. Entä sitten joku pidempi viipyminen, esimerkiksi koko ensi kesä?

    Lue myös: Italia korona-aikana. Meidän reissu

    Mietin johtuuko olotilani ehkä kuitenkin siitä. että minulla ei ole nyt kunnon harrastusta? Käyn perus lenkkeilyn ja kahvakuulan heiluttelun lisäksi lauantaisin jäällä, mutta siinä ei ole mitään tavoitteellisuutta. Se on tosi kivaa, enkä koe kaipaavani mitään kilpatoimintaa tai muutakaan, mutta kaipaanko sitä niin, etten itse sitä tiedosta? Olen miettinyt, että auttaisiko siihen jonkun ihan uuden lajin opettelu. Silloin haastetta riittäisi pitkään.

    Aina jotain säpinää pitää olla

    Vai onkohan yksinkertaisesti kyse vaan siitä, että kaipaan ympärilleni aina jotain säpinää. Jos elämässä on menossa seesteinen kausi, niin minulle tulee tämä outo fiilis helposti.

    Kadehtien katson niitä, jotka voivat vuodesta toiseen elää sitä samaa elämää ilman mitään ahdistusta. Lähteä aamulla töihin, tulla iltapäivällä kotiin. Kuskata lapset treeneihin, mennä nukkumaan ja sama alusta. Aina vaan ja elämän loppuun asti.

    Minä olen se joka haluaa istua Italian katuravintolassa juomassa drinkkiä ja katsoa kuinka onnelliset ihmiset tanssivat kadulla, minä olen se joka haluaa pakata auton ja ajaa lasten kanssa Lappiin laskettelemaan, minä olen se, joka haluaa jokaisena päivänä kokea jotain uutta ja tehdä jotain mitä ei eilen tehnyt. Minä olen se, joka ei kestä rutiineja.

    Ehkä olen ahdistunut juuri siksi, että elämä on nyt pelkkää rutiinia rutiinin perään…

     

    View this post on Instagram

     

    A post shared by Jonna-Emilia (@poikienaitiblogi)

    Kommentit

    1. Paula

      Voin niin samaistua kaikkiin noihin lauseisiin Aina pitää olla säpinää-otsikon jälkeen. Omituinen olo ei ole mukava ja haluaisin oppia nauttimaan tavallisuudesta…. Tiedä sitten mikä diagnoosi mulla on saamatta🙈. Niin hassulta kun kuulostaa niin meditointi auttaa kaikkiin noihin ja tuntuu hyvältä, mutta kuka nyt jaksaa säännöllisesti meditoida, vaikka hyvää se selvästi tekee. Boooring….

      1. Jonna

        Mäkin oon joskus kokeillut meditointia ja oli kyllä hyvä juttu. Mutta tosiaan siihenkin ryhtyminen on tylsää 😀 Mikähän meissä on vikana? 🙂

    Vastaa