• You are currently viewing ”Vauvavuosi, mihin se meni?” Ei se kyllä meillä vaan mennyt

    ”Vauvavuosi, mihin se meni?” Ei se kyllä meillä vaan mennyt

    Hetki sitten tuo pieni poika nukahti sänkyynsä, ja tällä kertaa aivan itse. Vielä kaksi kuukautta sitten hän nukahti syliin.

    Minun 1v4kk vanha poikani ei ole enää mikään vauva. Taaperoksi häntä nyt nimitetään.

    Tähän voisi seuraavaksi heittää kliseisen, mihin se vauvavuosi oikein menikään kommentin, mutta jätän sen tekemättä, sillä meidän kohdalla se ei pidä paikkaansa.

    Lapsen hätä on äidin

    Vauvavuosi kului ajoittain erittäin hitaasti. Vauvana poikamme kärsi pahasta refluksista, eikä viihtynyt lattialla montaakaan sekuntia tai minuuttia ensimmäisiin kuukausiin. Hän oli itkuinen ja syöminen oli vaikeaa. Oli huolta painosta, kasvusta ja kehityksestä.

    Silent refluksista kärsivällä pojallamme oli usein paha olo. Ja silloin kun näkee oman lapsensa kärsivän, niin niinä hetkinä kellon viisarit tuntuvat menevän eteenpäin hyyyvin hitaasti. Sen pahan olon kun olisi halunnut vain ottaa pois. Heti. Pois. Kaikki.

    Kello käy jälleen

    Lähestyessään vuoden ikää lapsemme refluksi alkoi kuukausi kuukaudelta helpottaa. Vuoden ikäisenä se nosti päätään enää lähinnä hampaiden puhkeamisen aikoihin. Päiviin mahtui yhä enemmän hymyä, naurua, touhua ja elämää.

    Refluksin helpottuessa alkoivat kellonviisaritkin pyörimään taas nopeammin. Eivät ne vieläkään ihan entiseen malliin tikitä, mutta sen verran lujaa kuitenkin, että tarkkana saa olla, ettei yksikään kallisarvoinen hetki pääse ohisuun valumaan.

    Pelkäänkin jo hetkeä, kun noiden viisareiden vauhti kiihtyy vain entisestään. Niinhän se tapaa elämässä mennä muutenkin.

    Moni asia vaikuttaa

    Voi kuin se menisikin niin, että jokainen vauva kehittyisi ja kasvaisi niin sanotusti oppikirjan mukaisesti, ilman suurempia terveysongelmia- ja huolia. Mutta todellisuudessahan se ei näin mene.

    Jokainen lapsi ja perhe on erilainen. On terveitä lapsia, on sairaita lapsia. On erilaisista vaivoista ja terveysongelmista kärsiviä vauvoja. On vauvoja, jotka ovat pääpiirteittäin tyytyväisiä ja terveitä. On myös vauvoja, jotka itkevät koko vauvavuotensa läpi.

    On erilaisia synnytyskokemuksia – voimauttavia ja traumatisoivia. On hyviä tukiverkostoja, mutta myös yksinäisyyttä ja tukiverkoston puutetta.

    On hyvinvoivia ja pahoinvoivia vanhempia. Terveysongelmia, kuten raudanpuutetta ja synnytyksen jälkeistä masennusta.

    On voimauttavia imetystarinoita, ja kokemuksia epäonnistuneesta imetyksestä, joka on saattanut tuntua samalla epäonnistumisena äitinä.

    Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

    Olet hyvä äiti just tuollaisena

    Erilaisten lasten ja perheiden yksilölliset tilanteet vaikuttavat siis suuresti siihen, miten vauvavuosi koetaan.

    Tietenkin on aina mukava kuulla, jos perheellä vauvavuosi on sujunut ilman suurempia ongelmia. Mutta on myös yhtä ok sanoa ääneen, jos omalla kohdalla näin ei ole käynyt.

    Se, jos vauvavuosi on tuntunut pitkältä tai raskaalta, ei ole ainakaan minkäänlainen mittari sille, kuinka paljon omaa lastaan rakastaa. Se kertoo vain siitä, että kaikki tilanteet, lapset ja perheet, ovat erilaisia.

    Muista siis, että sinä, lapsesi ja teidän perhe on just hyvä tuollaisena, kuin olette!

    Meitä voit seurata myös Instagramissa: vauhtipoikajavillasukka

    Kommentit

    1. Elisa

      Kyllä. Aina ei mene oppikirjan mukaan. Meidän vauvavuosi meni niin huonosti, että paljon myöhemmin perhesuunnitteluneuvolassa ehdottivat minulle terapiaan menoa, kun aloin itkemään kysyttäessä, miten vauva vuosi meni (enkä oikein vieläkään voi puhua vauvavuodesta itkemättä, vaikka siitä on jo seitsemän vuotta). Tunnen myös hieman katkeruutta siitä, etten tule koskaan kokemaan sellaista vauvavuotta, jota odotin. Universumi varasti vauvavuoteni.

      1. Maija Myllymäki

        <3

    Vastaa