• Ei meillä ainakaan … kuuluisat viimeiset sanat!

    Montako kertaa äidiksi tultuaan on saanut pyörtää sanansa ”ei meillä ainakaan” tai ” ei meillä tulla tekemään niin”. Jep. Monta. Raskausaikana yksi pommin varma oli, että lapsihan ei meidän vieressä nuku. Hänet opetetaan pienestä asti nukkumaan omassa sängyssä, jotta vanhemmillakin jonkinlainen parisuhde säilyy. No well, loppu onkin historiaa. Onneksi Jasu nukkuu myös omassa sängyssä omassa huoneessa, mutta kausittain hänet löytää poikittain meidän sängystä.

    Miehelle yksiö alakertaan

    Koska tilanne on se, että kaksi aikuista+160cm leveä sänky+1,5 vuotias poikittain nukkuva taapero= katastrofi, haettiin sänky miehen työhuoneeseen alakertaan. Ajatuksena, että kun mä palaan puolentoista viikon (!!!!) päästä töihin, ja jos ja kun Jasulla on levoton yö, pääsen evakkoon alakertaan ja saan nukkua, jotta jaksan hinautua seitsemäksi töihin. Tällä viikolla Jasun ollessa kuumeessa mies siirtyi alakertaan nukkumaan, jotta hän saisi nukuttua ja jaksaa töissä. Jasu heräili monta kertaa yössä tuskaisen olon vuoksi, joten ei siinä paljon nukuttu.

    Kunnon vallit ja viritykset, jottei toi melkolailla pyörivä taapero mätkähdä yöllä alas.

    Mua nauratti ihan hirveesti eilen illalla kun Jasu nukkui taas mun vieressäni ja mies oli vielä hereillä, ja jotain sitten viestitin hänelle, ja hän ilmoitti olevansa jo omassa yksiössään alakerrassa. Niin, mikäs siellä ollessa. Saatiin just wc:kin rempattua alakertaan, miehen sanoin jääkaappi enää puuttuu, sitten ei tarvis enää ylös tulla kuulemma ollenkaan.

    Aikansa kutakin

    No, onneksi meidän parisuhde tai nykyisin avioliitto ei ole tästä kärsinyt. Ymmärrämme Jasun olevan hieman huonohko nukkumaan, ja onneksi tosiaan on kausia, että hän nukkuu koko yön omassa sängyssä. Ehkä hän nukkuu siellä taas ensi yön? Kyllä me saamme kyhnöttää vierekkäin sängyssä sitten joskus. Varsinkin kipeänä lapsi tarvitsee vanhemman vierelle, ja sitä hänelle tarjoamme. Viikonloppuna ajattelimmekin viedä Jasun mummulaan päivähoitoon, ja mennä miehen kanssa kahdestaan syömään tai sitten katsotaan vain kahdestaan telkkaria sohvalla. Ei pöllömpää sekään. Sairastelun ja muun hässäkän keskellä on tärkeää myös huomioida se kumppani, ja hoitaa vähän kahdenkeskeistä aikaa. Ei se vaadi kuin muutaman tunnin, ei aina tarvitse viedä lasta edes yökylään.

    Vastaa