• You are currently viewing Lasten harrastamisen tärkein asia: ILO

    Lasten harrastamisen tärkein asia: ILO

    Tiedättekö mikä on lasten harrastamisen kaikista tärkein asia? Se on se ilo! Harrastus ilo, peli-ilo ja kisa ilo.

    Mä oon itse todella kilpailuhenkinen ja se on varmasti jossain määrin näkynyt mun elämässä myös äitinä. Se on näkynyt tiettynä vaatimustasona valmennukselle, ehkä joskus myös omille lapselle ja kaikelle seuratoiminnalle. Se ei tietenkään aina ole ollut kovin järkevää suhtautua asioihin niin vakavasti.

    Meillä aikanaan esikoinen oli super lahjakas monessakin liikuntalajissa, hän valitettavasti kyllästyi eri lajeihin hyvin nopeasti ja pitkään ei mikään harrastaminen siksi jatkunut. Oli henkisesti uuvuttavaa katsoa vierestä pojan ”lahjojen hukkaan heittämistä”. Erityisesti siinä vaiheessa kun poika lopetti kaiken urheilun, jouduin nielemään pettymyksen kyyneleitä pitkään.

    Nyt myöhemmin olen toki ymmärtänyt, että harrastamisessa ei oikeastaan ole mitään järkeä, jos se ei tuota suurta iloa.

    Lasten harrastamisen ilo

    Nyt koeteltiin vuorostaan meidän Oliverin tahtotasoa jatkaa omaa rakasta lajiaan, jalkapalloa. Erinäisten tapahtumien kautta poika tuli ison valinnan eteen, lopettaako vai jatkaako jossain muualla.

    Omat ”patoutumani” nousivat ilmeisemmin taas pintaan. Pelkäsin yli kaiken, että tämäkin poika lopettaa juuri tässä kriittisessä iässä treenaamisen. Itkin varmasti enemmän kuin vuosiin. Ahdisti niin paljon ajatus siitä, että poika jäisi kotiin yksin istumaan.

    Onneksi rakkaus lajiin voitti ja nyt lähdetään hakemaan peli-iloa uudessa joukkueessa.

    Se ilo mikä tämän blogikirjoituksen artikkelikuvassa näkyy, se on se ilo, mitä haluan lapseni kasvoilla taas nähdä!

    ilo
    kuva: Connor Coyne

    Lasten harrastamisen kaksi puolta

    Olen omien poikieni kautta joutunut opettelemaan ihan uudenlaista suhtautumista urheiluun. Meidän pienimmät pojat eivät edes erityisesti pidä kilpailemisesta ja on ollut pakko sitä omaa kilpailuhenkisyyttäkin opetella keventämään, jotta lasten ilo harrastamiseen säilyisi.

    Tämä on ollut mainio taival minulle kehittyä myös ihmisenä, en ole ehkä vielä ihan valmis, mutta kovasti harjoittelen.

    Lasten harrastamisessa on mielestäni kaksi puolta:

    1. Sitä ei tule ottaa liian vakavasti, sillä harrastamisen ilo on lasten harrastuksissa kaikista tärkein asia.
    2. Kuitenkin jos lapsella on itsellään halua kehittyä ja treenata kunnolla, on pidettävä vanhempana huoli siitä, että lapsi saa sen mahdollisuuden.

    Tästä syystä, vaikka esimerkiksi meidän pieni Ollie ei olekaan mikään kilpaurheilija ja hän tykkää kovasti treenailla omalla tasollaan omia lajejaan, niin silti harrastukselta vaadin tiettyjä asioita. Vaadin sitä. että jos maksan harrastustoiminnasta niin lapsi saa laadukasta valmennusta. Vaadin, että lapsi voi kehittyä eteenpän, jos niin haluaa. Muutenhan sitä voisi potkia palloa tai heitellä koria ihan vaan pihallakin, eikä se maksa mitään.

    Olen NIIN onnellinen, että Oliver jatkaa vielä omaa rakasta lajiaan ja ehkä se tärkeä ilokin sieltä taas löytyy!

    Vastaa