• Isänpäivä – itkua ja ahdistusta

    Niin se koitti tänäkin vuonna. Isänpäivä. Päivä joka alkaa kyynelillä ja haudalla käynnillä. Puristaa kurkkua ja henkeä ahdistaa. Koko päivä tuntuu harmaalta, ellei mustalta. Tv:ssä tulee mainoksia kuinka muistetaan isää, ja radiossa kerrotaan isänpäivä tarinoita. Kun marraskuu alkaa, tuntuu ahdistus hiipivän ja lisääntyvän päivä päivältä. Huippu koittaa juurikin isänpäivänä.

    Kolmas isänpäivä haudalla

    Mulla on nyt kolmas isänpäivä, jonka aloitan haudalla käymisellä. Se tuntuu niin ahdistavalta, synkältä ja surulliselta. Isä kuoli keväällä 2019. Ikävä on suuri edelleen. Kuinka ihanaa olisikaan, kun Jasu saisi askarrella vaarille isänpäivä kortin! Ja menisimme sinne sitten syömään. Tiedän, että isäni nauttisi Jasusta niin paljon. Leikkisi kaikkia hölmöjä leikkejä ja pelleilisi Jasun kanssa.  Ja tiedän, että hän nauttisi Jasun tekemästä kortista. Se pääsisi aitiopaikalle aivan varmasti.

    Ja tämä on nyt toinen isänpäivä jota saamme viettää meillä kotona. Olo on siis ristiriitainen, koska tottakai haluan olla onnellinen aviomiehen puolesta ja juhlistaa häntä. Onhan hän pojallemme maailman paras isä, tottakai! Silti tuntuu olevan hankalaa aamulla alkaa tekemään aamupalaa ja pidätellä kyyneliä, ja keskittyä hetki vaan mieheen ja Jasuun ja heidän yhteiseen hetkeen ja päivään.

    Ajan kanssa helpottaa

    Kyllähän se olo on helpottanut jo suuresti siitä mitä se keväällä 2019 oli. On tietyt ajat jolloin ikävä ja tuska tulee pintaan vahvimmin. Isänpäivänä, jouluna, kuolinpäivänä ja syntymäpäivänä. Ehkä joku päivä jonain näistä päivänä voi käydä haudalla, ja hymyillen miettiä hetki isää. Ehkä tuska vielä helpottaa. Vielä sen aika ei ole.

    Terveiset iskä sinne taivaaseen, ja hyvää isänpäivää. Jasu lähettää terveiset ja mielikuvitus askartelukortin. Vien kynttilän ja tirautan kyyneleen, ja toisen. Hiljenen hetkeksi, en saa sanotuksi mitään. Mietin sinua. Kuiskaan vielä lähtiessä: rakastan.

    Kommentit

    1. Leena

      Joka vuosi mietin. Entä ne, joiden isät on kiusanneet ja haavoittaneet koko iän lapsesta lähtien? Miten isänpäivää tai isän kuolemaa pitää viettää vai pitääkö? Eikö se, että edes joskus on ollut ihana isä on ihana asia, josta kiitollisena. Tänään isä jouduttu viemään solvauksia huutaen hoitoon, kun ei itse enää pärjää.

    Vastaa