• You are currently viewing Hyvää isänpäivää, isä!

    Hyvää isänpäivää, isä!

    Minua on siunattu hyvällä miehellä, hyvällä isällä pojilleni. Isällä, joka otti kaksivuotiaan pojan omakseen. isällä, joka opetti pojilleni, kuinka hiihdetään, ajetaan pyörällä ilman apurattaita, kuinka mopoja rassataan tai halkoja tehdään. Isä joka kokkaa ja siivoaa. Isä, joka opetti myös tunteiden näyttämistä ja vietti pitkiä iltoja saunassa pienten huolia kuunnellen. Isä, jolla on puutteensa, siinä missä hyvyytensä. Eli tavallisen hyvä isä. Paras kuitenkin! Hyvää isänpäivää, poikieni isä!

    Minulla on isä, joka opetti minua ajamaan pyörällä, ajamaan autolla, ajamaan moottorikelkalla. Muistan omasta lapsuudesta lämmöllä hetkiä, jolloin isäni opetti minua ajamaan autolla, järven jäällä keltaisen Ladan ratissa isän sylissä istuen. Se oli hurjan hauskaa. Hurjan hauskaa oli myös ajella lähikaupalle samaisen auton takapenkillä istuen, ostamaan karkkia. Taustalla soi yleensä Dingo, se samainen, jota vielä tänäkin päivänä kuulen isän hokevan. Tämä moottoriharrastus onkin nykyään moottorikelkan muodossa yhä elämässäni ja olemme isän kanssa ajelleet kelkoilla nuorempana. Hyvää isänpäivää, isä!

    Toisinaan juhlapyhät, kuten isänpäivät, joulut tai kiitospäivät eivät kaikille tarjoakaan ilon hetkiä, vaan niihin voi sisältyä raskaitakin tuntemuksia ja odotuksia; ahdistusta, pelkoa, surua, kaipausta ja epätoivoa, jopa yksinäisyyttä. Mielikuvamme ja odotuksemme voivat joskus olla enemmän, kuin todellisuus kykenee meille tarjoamaan. Vanhemmaksi tultuamme ymmärrys vanhempiamme kohtaan usein kasvaa, heijastuu myös omaan vanhemmuuteemme.  Kykenemme tarjoamaan lapsillemme sen, mitä olemme itse saaneet tai itsestämme oppineet. Olen kiitollinen siitä, millaisen perinnön isä minuun on iskostanut. Minun isäni on jättänyt minuun vahvan henkisen perinnön. Isäni on jättänyt minulle lämpimiä muistoja lapsuudesta. Olen tytär, joka ei herkästi anna periksi. Olen kunnianhimoinen, vahvatahtoinen ja minua ei helposti elämä ole nujertanut. Olen huumorintajuinen, ja siinä huomaankin välillä yhtäläisyyksiä isäni kanssa, omaamme myös suoran sanan lahjan. Emme kumpikaan tahtoisi antaa periksi, varsinkaan toisillemme. Nämä lahjat jätän pojilleni. Olen isäni tytär.

     

    Kiitos isä, että teit minut. Kiitos isä, että yritit parhaasi. Kiitos sinulle lasteni isä, jonka syliin voin aina painaa pääni. Kiitos, että kasvatat poikiamme yhdessä.

     

    Vastaa