• You are currently viewing Opettaja: Pojalle tulisi opettaa käytöstapoja…tervetuloa ADHD arkeen

    Opettaja: Pojalle tulisi opettaa käytöstapoja…tervetuloa ADHD arkeen

    Tervetuloa ADHD arkeen….sain pojan koulusta viestin, siinä opettaja (ei pojan oma, mutta joku välituntivalvoja) huomautti, että pojalle tulisi opettaa käytöstapoja ja sitä miten aikuisille puhutaan.

    Tässä vastaukseni opettajalle:

    Hyvä opettaja. Pojallemme on opetettu näitä taitoja KOKO HÄNEN ELÄMÄNSÄ. Pojalta on vaadittu, hän on saanut rangaistuksia jos ei ole niin toiminut ja kehuja kun on niin toiminut. 

    On mainiota, että saamme tiedon, kun poika ei ole näitä ohjeitamme noudattanut, mutta hyvä opettaja, älä kirjoita meille oletuksena, että näitä taitoja ei olisi pojalle opetettu. Me olemme todella yrittäneet, muuta emme ole tehneetkään! 

    Pojallamme on ADHD ja uhmakkuushäiriö, hänen kanssaan arki on hyvin kuormittavaa. Poika soittaa suutaan myös kotona ja haastaa aikuisia täälläkin. Joka ikinen kerta siihen puututaan, ikinä sitä ei sallita ja aina siitä tulee seuraamuksia.

    Hyvä opettaja, tiedän, että olet vain välituntivalvojan roolissa pojalleni, etkä voi tietää arjen haasteita mitä me käymme päivittäin pojan kanssa läpi, mutta toivon, että jatkossa lähestyt vanhempia ilman ennakkoasenteita. Juuri siitä syystä kun et voi tietää! 

    Jonna-

    Mitä oikeasti vastasin?

    Oikeasti kiitin tiedosta, lupasin puhua pojalle ja siinä se.

    Nielin kaiken mitä ajattelin.

    Olen niin väsynyt toistelemaan pojan erityisyyttä jokaiselle henkilölle koulussa. Meidän pojat on tosi isossa koulussa ja siellä minkäänlaiset diagnoosit eivät kantaudu yhdellekään opettajalle tai muulle henkilökunnalle, vaan se pitää aina itse jokaiselle erikseen kertoa. Eli käytännössä odotat ensin että tulee ensimmäinen huomautus ja sitten pääset vasta kertomaan mistä on kyse.

    Lue myös: Elämäni ADHD pojan äitinä

    Yleensä tiedon saamisen jälkeen opettajat suhtautuvat ymmärtäväisemmin, mikä on tietysti todella kiva, mutta kun kyse on jostain välituntivalvojasta, niin en jaksa enää edes vaivautua. He aika epätodennäköisesti edes törmäävät poikani kanssa uudelleen.

    Väsyttää tämä arki

    Lähes jokainen ADHD lapsen vanhempi samaistuu tähän: Väsyttää!

    Väsyttää arki, väsyttää palaute ja väsyttää käydä samoja asioita läpi lapsen kanssa päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Maalia ei näy! Homma vaan jatkuu ja pitää jaksaa koska on äiti, koska on isä, koska on kasvattaja!

    Ikinä ei ole mahdollisuutta todeta, että enää en jaksa…

    Tsemppiä ihan jokaiselle ADHD arjessa kamppailevalle!

    Lue myös: ADHD lapsen äiti, muista nämä 8 asiaa

    Kommentit

    1. Sanna

      Hei.ymmärrän täysin sinua! Olen 8lk adhd pojan äiti. Vasta nyt 8lk alussa kuulimme että wilmaan ei saa laittaa suoraan diagnooseja.vasta vanhempien luvalla saa kaikki opet nähdä ne. On helpompaa! Olen myös kuullut kaikenlaista kasvatuksesta ym ihan wilmaan kirjotettuna nyt ei enää tule turhia kommentteja.on tämä silti hyvin rankkaa.

      1. Jonna

        On, mitä isompi se ADHD lapsi on, niin henkinen kuormittavuus varmasti kasvaa. Isommilta lapsilta odotetaan jo enemmän, juurikin esimerkiksi niitä käytöstapoja.

    2. Jaana

      Ei vielä onneksi ole kovasti negatiivista viestiä koulusta kuulunut, vaan kyllä, arki on kotona välillä hurjan kuormittavaa 😒😢 Minulla diagnosoitu ADD tyttö ja pojalla ihan varmasti ADHD, hän vaan käyttää kaiken energian käyttäytyäkseen koulussa hyvin, niin kaikki stressi ja muu purkautuu sitten kotona, ja useimmiten minuun, äitiin. Parempaan suuntaan on tultu, vaan helppoa ei ole ollut ja helppoa ei ole vieläkään. Ja siis on kyllä koulussakin motorisesti levoton eikä jaksa aina odottaa omaa vuoroa ja puhuu päälle ja on impulsiivinen…

      Vaan voimia kaikille ADD/ADHD lasten vanhemmille! Ja muillekin!

      Vaan voimia sulle kovasti, yritetään

      1. Jonna

        Meilläkin meni pitkään niin, että kun koulupäivät oli lyhyempiä, niin tsemppi vielä riitti. Kotona on meilläkin ollut aina tosi kuormittavaa. Useimmiten ajattelen, että kyllä mä tän jaksan, mä olen hänen äiti, mutta sitte joskus mietin, että kuinka pitkään tätä pitää vielä jaksaa?

    3. Mirka

      Hyvä kirjoitus! Itse törmään usein lapselle annettuun palautteeseen koulusta että ”pitäisi yrittää enemmän.” Voin luvata ja vannoa että nämä erityislapset todella yrittävät: yrittävät selvitä sekasortoisessa ympäristössä, yrittävät ymmärtää mitä tapahtui, mitä juuri nyt sanottiin, mitä pitäisi tehdä, mitä pitikään ottaa huomioon jne. Illalla kotona yritetään muistaa läksyt, yritetään jaksaa tehdä ne, yritetään muistaa hoitaa iltatoimet ja yritetään olla koko päivän niin normaali ja hyväksyttävä kuin vain voi. Yrittämisen puutteesta moittiminen on loukkaavaa, ajattelematonta ja yksinkertaisesti täysin väärä palaute.

      1. Jonna

        Joo yrittämisestä se ei taatusti jää monessa erityislapsi perheessä kiinni!

    Vastaa