• You are currently viewing Miksi lapsi ei saa olla ujo?

    Miksi lapsi ei saa olla ujo?

    Niin se alkaa jo heti taaperoiässä. Kuka lapsi on sosiaalinen ja menevä, kuka ujo ja vetäytyvä.

    Ylipäätään tuntuu, ettei ujoudelle ole tilaa. Aivan kuin ujous olisi jonkinlainen kirous, joka täytyy saada lapsesta pois heti mahdollisimman nopeasti.

    Miksi lapsi ei vain saisi olla ujo?

    Ujo vai sosiaalinen?

    Tule nyt jo tänne sieltä. Älä ujostele. Taasko sinä ujostelet?”

    Jos lapsella ottaa aikaa tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksi uusien tai jo vähän tutumpienkin ihmisten seurassa, niin antaa ottaa. Jos lapsi haluaa ensi alkuun hetken tai vähän pidemmänkin aikaa seurailla tilannetta sivusta ja kauempaa, niin antaa seurata.

    Aivan kuin se ujous muka loppuisi siihen, kun lapsi raahataan haluamattaan valokeilaan ihmisten keskelle. Ei minulla ainakaan koskaan ole sillä tavoin epämukava olo helpottanut. Päinvastoin, aina vain ahdistuneemmalta tilanteessa oleminen on tuntunut.

    Kun lapsi aloittaa koulun, kuulee hän sielläkin olevansa ujo taikka sosiaalinen. Sentään meitä aikuisia ei enää osoitella sormella ja nimetä ujoiksi taikka sosiaalisiksi. Ainakaan yleensä ei näin tehdä – varsinkaan päin naamaa. Aikuinen saa halutessaan itse kertoa olevansa ujo (tai mitä tahansa muuta) jos niin haluaa ja kokee sellainen olevansa.

    Lapsi, ota oma aikasi ja kerro miten voin sinua tukea.

    Tärkeintä ei ole se, että lapsi on siellä, missä aikuisten mielestä lapsen kuuluisi olla tai että lapsi on sellainen, millainen aikuisten mielestä lapsen tulisi olla. Tärkeintä on se, miltä lapsesta tuntuu.

    Ujon lapsen kanssa voi edetä lapsen ehdoilla. Rohkaisten ja kannustaen – ei painostaen ja ahdistaen. Niin, että joku päivä, kun lapsi sinne valokeilaan rohkaistuu menemään, on hänellä siellä myös hyvä ja turvallinen olla.

    Lasta ei tarvitse pakottaa puhumaan. Lapsi kyllä puhuu siinä vaiheessa, kun hän kokee olonsa hyväksi ja turvalliseksi.

    Voitaisiinko siis lapsen painostamisen sijaan keskittyä siihen, että lapsella on tilaa olla oma itsensä ilman aikuisten luomia odotuksia ja painostusta. Ilman, että osoitellaan sormella: ”kun se on niin ujo ja taas se ujostelee”. Ehkä sillä tavoin lapsenkin on helpompi rohkaistua ja ottaa itselleen tilaa.

    Meitä aikuisia vartenko lapsen muka pitäisi olla ujostelematta?

    Kyllähän tänne mahtuu

    Nyt joku ehkä ajattelee, että työelämässähän sitä sosiaalisuutta tarvitaan. Ettei ujot ihmiset siellä pärjää, vaan työssä menestyminen edellyttää ulospäinsuuntautuneisuutta ja sosiaalisia taitoja.

    Kyllähän sosiaaliset taidot elämää helpottavat. Mutta ujous ei ole yhtä kuin puutteelliset sosiaaliset taidot. Joskus hyvin ulospäinsuuntautuneilla ihmisillä saattaa olla jopa heikommat sosiaaliset taidot.

    Sitä paitsi, kyllähän tässä maailmassa riittää tilaa sekä ujoille että ulospäinsuuntautuneille ihmisille. Ja elämä on paljon mukavampaa, kun saa olla oma itsensä.

    Joten..

    Olitpa sitten ujo taikka sosiaalinen tai mitä tahansa muuta. Antaa kaikkien kukkien kukkia!

    Seuraa meitä Instagramissa ja TikTokissa: @vauhtipoikajavillasukka

    Kommentit

    1. Kaisa

      Oma lapseni on ujo, hyvin vähän uskaltaa koulussa viitata, vastata ja yleensäkin puhua. Luokkakaveri ihan toista maata, koko ajan äänessä ja vetää omaa showta, häiriköi tunnilla.
      Viime keväänä molempien poikien käytös oli todistuksessa 7.
      Minusta tuntuu väärältä ujoa kohtaan, että hänen käytös arvioidaan häirikön kanssa samaan ujouden takia.

      1. Maija

        Hei ja kiitos sinulle viestistä!

        Tuntuu kyllä tosi kurjalta ja ikävältä, jos poikasi käytösarvosanaan on vaikuttanut hänen ujoutensa. Silloin kun olin itse ala-asteella, meillä käytöstä arvioitiin nimenomaan sen perusteella, kuinka lapsi kohteli toisia lapsia ja aikuisia – ujoudella ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Ujoa se ei ainakaan yhtään rohkaise, jos hänen arvosanassaan tuo piirre nähdään negatiivisena ja moitteen arvoisena.

    Vastaa