• You are currently viewing Ensimmäinen koronarokote – kuinka minun kävi?

    Ensimmäinen koronarokote – kuinka minun kävi?

    Aloitetaan ensin toteamalla, että ei, en ole rokotevastainen, mutta moniyliherkkänä ja allergisena ihmisenä kriittinen olen ollut uutta koronarokotetta kohtaan. Mihin minä, allerginen ja herkkä ihminen, täällä metsän keskellä rokotetta tarvitsisin? Kumpi on pahempi, korona vai rokote? Päädyin odottamaan. Lopulta päädyin kuitenkin siihen, että minun tulisi ottaa ensimmäinen koronarokote. Ensimmäinen koronarokote – kuinka minun kävi?

    Haluan takaisin elämään kiinni! – edessä ensimmäinen koronarokote!

    Olen viettänyt hyvin paljon aikaa kotona vuoden 2020 alusta alkaen. Syyslomalla halusimme kuitenkin, (ja saimme loistavan mahdollisuuden) lomailla 11 päivää, Oulussa Nallikarissa, Rokuan kylpylähotellissa ja kiersimme etelää myöten Suomea läpi. Oli ihana kulkea ja kokea, nähdä ihmisiä. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin jännitys. Mitä jos sairastun, onkohan tuolla jonon edessä olevalla korona? Voisiko tällainen huono tuuri minun kohdalleni sattua?

    Kesken lomaviikon olin päätökseni jo tehnyt, haluan elää normaalia elämää pian, rokote täytyisi nyt uskaltaa ottaa. Vaikka tauti jylläisi, ja maskia käytettäisiin vielä vuosia, en halua elää pelossa, enkä ahdistua joka kerta kun altistuminen jollekin meistä tulee ilmi. Entä jos olisin se, joka päätyy sairaalaan, koska olen allerginen.

    Keskittymishäiriö pelotti eniten koronarokotuksessa!

    Ensimmäinen tiedossa oleva walk in- päivä. Olin jopa keskustaan päätynyt, no, jänistin paikalta. Annoin itselleni periksi. Päätin varata ajan rokotukseen. Toisen walk in: n lähestyessä, päädyin valvomaan aamuyöhön asti, sillä päätös oli vahva. Menen vaikka ahdistus ja pelko ottaisi vallan, ja juuri aamulla, sillä silloin keskittymishäiriö antaa eniten periksi aisteille! Karkasin aamulla kertomatta perheelleni. Meillä on juuri kotona sairastelujakso meneillään, testissä on käyty ja kotitestejä tehty jo toista viikkoa, joten potilaita on aina pari kotona.

    Olipas hyvä idea valvoa, oikeasti, sillä aamulla unenpöpperössä raahauduin kahvin voimalla keskustaan. Samaisessa pöpperössä jonotin vartin ilmoittautumiseen, jonotin lopulta 50 minuuttia ruuhkaisessa rakennuksessa. Sitten alkoikin aivot herätä, ymmärsin mihin olin tullut ja kaikki aivojeni kaistat huusivat vastaan sitä melua, kirkkaita valoja ja hälinää. Keskittyminen meinasi loppua välillä, mutta sinnittelin kovasti. Tästä ei enää peräännytä! Yhtäkkiä minun nimeni huudettiin – APUA!

    Ilmoitin alkuun, että olen vuoden uumoillut asiaa, ja että jännitys alkoi herätä siinä hetkessä. Ihan vaan varalta, jos vaikka pyörryn. Vuosi on pitkä aika pohtia asiaa! Varmistimme, ettei allergiani olisi esteenä rokotteen ottamiselle. Minä olen reagoinut viime aikoina jopa antibioottirasvoihin. Ja hupsista, siinä se sitten oli, ennen kuin tajusinkaan, piikki kädessä! Tämän jälkeen päädyimme ratkaisuun, että rokotteen jälkeen siirryn hieman syrjään katsomaan tilannetta. Odotin varalta 20 minuuttia, ja vielä autossa pihalla 10 minuuttia, ihan vain, että ei mitään tulisi, maalle menee hetki ajaa. Normaalisti 15 minuuttia riittää.

    Noin 4 tuntia rokotteesta käteni alkoi kipeytymään, ja 5–6 tunnin kuluttua päätä hieman jomotti. Tosin istun päivät tietokoneella, että tiedäpä kumpi puuduttaa enemmän, sitä päätä. Määräsin itselleni ruudutonta aikaa perheen kanssa, sekä lepoa. Päiväsauna, poreallas ja lepo. Kahden päivän päästä nenä alkoi vuotamaan, tosin onhan meillä kaksi viikkoa sairasteltu.

     

    Testejä takana jo 4, negatiivisia kaikki!

    Mitä tulee seuraavaan piikkiin, aion sen ottaa! En pyörtynyt, en ahdistunut, enkä saanut välitöntä reaktiota ihoon. Ylitin itseni; allerginen, piikkikammoinen keskittymishäiriön omaava nuori nainen istui ruuhkaisessa rakennuksessa 1h 15min ja otti rokotteen, jota hieman vielä pelkäsi. Toivottavasti seuraava menee siis yhtä hyvin, sillä ensi vuonna haluan mennä jo moikkaamaan rakkaita ihmisiä, ympäri Suomen ja ajan kanssa!

    Vastaa