• You are currently viewing Aikuiseksi yhdessä yössä – äidiltä ei kysytä, milloin jaksat

    Aikuiseksi yhdessä yössä – äidiltä ei kysytä, milloin jaksat

    Tämä ei ole blogiteksti siitä, että vain lapselliset ovat aikuisia ja lapsettomat eivät tiedä aikuisen elämästä mitään.

    Tämä on blogiteksti siitä, kuinka minä koin, että kasvoin aikuiseksi yhdessä yössä, ja se tapahtui sinä päivänä, kun minusta tuli äiti.

    Tarkemmin sanottuna klo 9.03 aamuaikaan. Eli pitäisikö vielä oikaista, että kirjaimellisesti minusta tuli aikuinen yhdessä aamussa.

    Todellisuus vs ennakko-odotukset

    Minulla on sellainen tutina, että vaikka meistä monella on ollut jonkinlaisia ennakko-oletuksia siitä, millaista on olla äiti, on itse todellisuus saattanut kuitenkin jossain määrin yllättää.

    Sitä jotenkin ennen äidiksi tulemista itse ajatteli, että välillä vauvat itkevät, sitten niitä hyssytellään, ja pian ne tuhisevatkin taas tyytyväisenä pinnasängyssään. Tai ainakaan sitä ei osannut silloin kuvitella, miltä se todella tuntuu, kun vauva itkee lohduttomasti useita minuutteja tai tunteja, etkä saa häntä millään rauhoittumaan.

    Toki siellä sängyssä saattaa olla se vauvavuoden läpi tyytyväisenä tuhiseva vauva. Mutta siellä voi olla myös ympärivuorokauden kuukaksikaupalla itkevä refluksi- tai allergiavauva.

    Mitään ei ole ennalta sovittu ja luvattu. Jokainen päivä on yllätyksiä täynnä, ja siihen on äitinä sopeuduttava.

    Äidiltä ei kysytä, jaksatko tänään

    Äidiksi tulemisen jälkeen ei enää mietitä, milloin jaksaisi tiskata tai imuroida. Arjen sujuvuuden kannalta kotitöistä ei parane lipsua. Tai ainakaan mikään ei ole minun mielestäni hermoja raastavampaa, kuin etsiä hukassa olevia tavaroita tai vaatteita itkevän taaperon kanssa.

    Äidiksi tulemisen jälkeen ei myöskään kysytä, milloin jaksat valvoa hampaiden puhkeamisesta johtuvat unettomat yöt ja milloin jaksat toimia rauhallisesti ja määrätietoisesti uhmakohtauksia saavan lapsesi kanssa.

    Sinun on oltava äiti, joka hetki ja joka päivä. Silloinkin, kun et jaksaisi.

    Enää ei myöskään nukuta silloin, kuin nukuttaa. Bye bye pitkien aamu-unien siivittämät viikonloput. Päiväunet ovat toki myös harvinaista herkkua. Ja yöllä ei tietenkään nukuta jos lapsi ei nuku. Sohvallakaan ei parane köllötellä, mikäli taaperolla menojalka vipattaa. 

    Kuinka helppoa se olikaan ennen työpäivän jälkeen vain päättää olla tekemättä yhtään mitään koko loppupäivän ajan, jos siltä itsestä tuntui!

    Raskasta ja ihanaa

    Äidiksi tulemisen jälkeen oma aika vähenee merkittävästi. Alkuun päivät pyörivät odotetusti pienen vauvan ympärillä, mutta kuukausien kuluttua sitä yhtäkkiä huomaakin, ettei loppua näy. Elämä pyörii joka päivä, aamusta iltaan, yhä lapsen ympärillä. Sitten sitä huomaakin jo miettivänsä, että millaista se elämä ennen lasta olikaan.

    Kuka minä itse olin ennen äidiksi tulemista ja kuka minä olen nyt?

    Ennen läheisten kanssa käymissä keskusteluissa puheenaiheet pyörivät usein omien asioiden ja pikkumurheiden ympärillä. Nyt lähes kaikki puheenaiheet liittyvät lapseen ja hänen hyvinvointiinsa. Minä olen poistunut keskiöstä ja lapseni on siirtynyt sinne. Ja se ei edes haittaa minua.

    Olen jopa iloinen, että en ole enää oman elämäni keskiössä. Sitä paitsi en ollut silloin sen onnellisempi kuin nytkään. Päinvastoin. On ihanan freesiä ajatella kerrankin jotain muuta kuin itseään ja oman elämän ongelmia. Nyt tuntuu, että elämälläni on todella tarkoitus.

    Äidiksi tulemisen myötä koenkin, että olen aikuistunut kertarysäyksellä. Elämä on välillä melkoista arjen rutiinien pyörittämistä, mutta silti koen olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni.

    Äitiys. Se on raskasta, mutta silti jotain niin ihanaa ja ainutlaatuista!

    Psst.. Katso videolta, miltä kotiäidin päivä meillä näyttää: (@vauhtipoikajavillasukka)

    Vastaa