• You are currently viewing Miten kerrot lapselle läheisen kuolemasta?

    Miten kerrot lapselle läheisen kuolemasta?

    Saatiin tällä viikolla ikävämpiä uutisia. Oikeastaan ne osui juuri sopivasti mun MyDay päivään poikienäidit instassa. Saatiin tieto illalla, että yksi läheisimmistämme on nukkunut pois päivän aikana. Pitkään mietin, että kehtaanko kirjoittaa siitä näin joulun alla, mutta toisaalta kuolema ei katso aikaa eikä paikkaa.

    Meillä tuntuu menevän aina näin, että kun joku läheinen kuolee, se osuu aina joulun alle tai juuri sen jälkeen. Eihän sitä voi tietenkään valita, mutta joulusta tulee aina vähän surullisempi, kun on yksi lisäkynttilä mitä viedä haudalle. Tänä vuonna ei ehditä edes hautajaisia viettämään ennen joulua vaan se siirtyy uuden vuoden jälkeen.

    Kuoleman kertominen lapsille oli kyllä ehkä se ikävin asia. Ensimmäistä kertaa meidän vanhin poika on sen verran iso, että ymmärtää mitä se kuoleminen tarkoittaa.

    Halusin kertoa asian heti pojille, kun siitä illalla tuli tieto, enkä pitkittää asiaa. Kyseessä oli ja on kuitenkin niin rakas ja läheinen ihminen pojille ja tiesin, että se tulee olemaan todella kova paikka.

    Miten aloitat kertomisen?

    Jokaisella meistä on varmasti omat keinot kertoa lapselle läheisen pois menosta. En usko, että on yhtä ja oikeaa tapaa tämän kertomiseen. Jokainen tuntee omat lapsensa parhaiten ja osaa löytää ne oikeat sanat tilanteeseen, vaikka sitten pienen avun kera.

    Me aloitimme asian niin, että pyydetiin pojat sohvalle istumaan ja molemmat vanhemmat olimme siinä paikalla. Varsinkin, koska lapsia on kolme niin syliä on hyvä olla enempi paikalla.

    Aloitimme ihan sillä, että muistuteltiin, että tämä läheinen on ollut muutaman viikon sairaalassa ja oli todella kipeänä vähän aikaa jo. Sen jälkeen sanoimme vain suoraan mitä on tapahtunut, käyttäen oikeita sanoja, että pieni lapsi ymmärtää sen pysyvyyden. ”Pappa on tänään päivällä kuollut. Häntä ei ole sattunut yhtään ja kuoleminen tapahtui hyvin rauhallisesti. Nyt hänellä on hyvä olla ja pappa tarkkailee ja katselee meitä tuolta taivaasta.”

    Lapsen reaktio

    Meillä tietysti tämä vastasyntynyt nyt ei reagoi asiaan mitenkään. Kolme vuotias ymmärsi vähän mistä on kyse, mutta ei osannut vielä harmistua asiasta. Hupu ei vielä kysellyt asiasta sen kummemmin. Mutta seuraavana päivänä piirsi pappalle piirustuksen ja sanoi, että mennään käymään, että hän saa näyttää teoksen papalle. Tässä kohtaa taas muistuttelin asiasta, että ei voida mennä näyttämään, koska hän on nyt kuollut ja on taivaassa, mutta pappa näkee kyllä sieltä kaikki mitä Hupu tekee.

    Tupu taas on jo sen verran iso, että ymmärsi kyllä mistä on kyse. Hänen kanssaan keskusteltiin vielä pitkään illalla ja itkua lohduteltiin sylissä. Tupu paljon sanoitti onneksi jo, että harmittaa kun ei voi nähdä enää. Sanoi, että ei saa ikinä nähdä pappaa enää ja se alkoi itseä nyt kirjoittaessakin itkettämään. Tupu ja pappa olivat niin läheisiä ja joka kerta juoksi syliin, kun käytiin kylässä. Ja siellä käytiinkin kerran viikossa. Seuraavana päivänä asia oli hieman helpottanut, mutta itkua pidätellen siitä puhuttiin ja yritin siitä sanoa monta kertaa, ettei haittaa vaikka tulisi itku.

    Paljon yritin siitä puhua, että kuinka hyvä olo papalla nyt on ja mihinkään ei enää satu. Käytiin läpi sitä, että kun tullaan vanhaksi niin se kuolema tulee jokaisen kohdalla, mutta vasta tositosi vanhana. Että kaikki me kuolemme, joskus ja yleensä se on vasta kun vanhaksi tullaan. Pappa eli hyvän ja pitkän elämän ja ikävöi meitä kaikkia varmasti. Puhuttiin myös siitä, että nyt saa itkeä ja surra, voimme muistella yhdessä ja kertoa hauskoja tarinoita. Jossain kohtaa tulee hautajaiset, missä saadaan sanoa vielä viimeiset hyvästit ja sen jälkeen voimme käydä haudalla juttelemassa ja viemässä kynttilän aina esim. jouluisin. Yritin antaa jonkin konkreettisen missä voi sitten muistella läheisen poismenoa ja käydä juttelemassa.

    Minun vinkit miten kerrot pienelle lapselle:

    • Ota rauhallinen hetki.
    • Kerro mitä on käynyt ja käytä oikeita sanoja, että lapsi ymmärtää mitä se tarkoittaa.
    • Käytä sanaa kuolema.
    • Vastaa lapsen kysymyksiin.
    • Kerro, että kaikki on hyvin.
    • Kerro, että sitä saa ja kuuluu surra. Ja jokainen suree omalla tavallaan.
    • Jos, et itse pysty puhumaan ota mukaan joku ketä voi puhua ja vastata lapselle.
    • Älä jätä lasta yksin. Jos lapsi ei halua puhua asiasta, niin anna hänelle aikaa.
    • Kerro, ettei kuolema ole kenenkään syy, eikä sitä voi estää mitenkään.
    • Lapsi voi myös alkaa pelätä, että hän itse tai omat vanhemmat kuolevat. Turvaa lapselle ettei hän tai te ole menossa mihinkään.
    • Lapsi voi kysyä asiasta monta kertaa, koita jaksaa vastata niihin jokaisella kerralla.
    • Ota lapsi mukaan hautajaisiin, se tekee asiasta konkreettisen ja auttaa häntä ymmärtämään asiaa. Mutta kerro hänelle, etukäteen mitä siellä tapahtuu.
    • Jos mahdollista lapsille on mielestäni hyvä puhua jo etukäteen, kun tiedetään että pian on kuoleman hetki lähellä.
    • Muistuta, että elämä jatkuu meillä kaikilla kuoleman jälkeenkin.

    Vastaa