• You are currently viewing Koti sekaisin ja kaapit siivoamatta – joulu tuli siitä huolimatta

    Koti sekaisin ja kaapit siivoamatta – joulu tuli siitä huolimatta

    Tänä vuonna meillä ei jynssätty eikä organisoitu kaappeja, kippoja ja kuppeja.

    Meillä leivottiin sen näköisiä pipareita, ettei niistä yhtäkään olisi kelpuutettu joulumyyjäispöytään. Silti ne maistuivat meille, ja ne olivat myös poikamme ensimmäiset itsetehdyt joulupiparit.

    Meidän kuusi ei ole iso ja tuuhea, mutta se on metsästä perheenä yhdessä haettu ja koristeltu. Sen oksilla eivät joulupallot pysy, sillä niissä seikkailee jatkuvasti pienet sormet.

    Kaikenlaisia leluja; autoja, palloja ja legoja on pitkin olohuoneen lattiaa hujan hajan. Se ei kuvasta ennen vanhaan päässäni ollutta ajatusta jouluaatosta.

    Meillä ei tule tänä vuonna olemaan viimeisen päälle laitettua ja koristeltua joulupöytää, mutta me syömme jouluruokaa rennoin mielin yhdessä perheenä.

    Tämän joulun valmistelujen osalta kaikki on jäänyt siis vähän puolitiehen. Me olemme tehneet joulua niillä resursseilla ja jaksamisella, mitä on ollut. Se on ihan okei ja se riittää.

    Silti joulu tulee tänä vuonna meillekin.

    Kuka muistaa joulusta kiillotetut astiat ja puunatut lattiat?

    En toki väitä, etteikö olisi kiva, että meillä olisi ne puhtaat ja jynssätyt kaapit, kipot ja kupit jouluaattona. Mutta se ei ole sen väärti, että äiti olisi joulusiivoukset tehnyt pinna kireällä jatkuvasti siivouksia terrorisoineen taaperon kanssa.

    Ja vaikka pojan isä olisi katsonutkin touhupoikaa siivousten ajan, ei meillä olisi aika vain riittänyt. Nyt on vaan ollut niin paljon kaikenlaista.

    Sitä paitsi, joulu ei ole mikään suoritus.

    Joulu on rauhoittumista, yhdessäoloa, rakkautta ja iloa. Paljon sellaisia asioita, joilla ei ole mitään tekemistä viimeisen päälle puunatun kodin kanssa.

    Omasta lapsuudestanikaan mieleeni ei ole jäänyt luudutut lattiat ja siivotut kaapit. Mieleeni on jäänyt muun muassa ikkunassani olleet värikkäät jouluvalot, jotka piti saada laittaa jo hyvissä ajoin marraskuussa. Puhtaat lakanat ja joulupyjama. Joulukasetti, joka soi vielä tänäkin vuonna meillä jouluaattoisin. Hyvä jouluruoka ja joululahjojen jako. Konvehdit, joita tuli syötyä aina aivan liikaa. Yhdessäolo perheen kanssa.

    Ja kuten joka ikinen vuosi, myös tänä vuonna meillä keitetään aattoaamuna riisipuuroa ja katsotaan sivussa Joulupukin kuumaa linjaa. Päivällä käymme kirkossa tai katsomme jumalanpalveluksen verkossa. Syömme hyvää jouluruokaa. Käymme ulkoilemassa ja tunnelmoimassa pihoilla välkkyviä jouluvaloja ja kynttilöitä. Poikamme saa illalla avata ensimmäistä kertaa itse joulupaketteja. Illalla pojan mentyä nukkumaan, syömme mieheni kanssa kaksin taas varmasti aivan liikaa suklaakonvehteja ja katsomme luultavasti jonkin kivan elokuvan.

    Ja sitten, kun kaikki muut jo nukkuu, minä hipsin vielä uudelleen konvehtirasia kainalossani olohuoneen sohvalle ja katselen joulukuusen valoja kaikessa hiljaisuudessa. Ja pysähdyn hetkeen.

    Ole armollinen ja nauti!

    Jos sinunkaan koti ei ole tänä vuonna sisustuslehden kannesta tai jos kaikki tuntuu muuten vain olevan vähän mullin mallin, niin se on ihan okei.

    Jos sinua, kuten minuakin, häiritsee keskeneräisyys ja epätäydellisyys, uskalla rohkeasti haastaa itseäsi.

    Se, että uskaltaa heittäytyä nauttimaan ja iloitsemaan joulusta pienistä epätäydellisyyksistä huolimatta, voi olla lopulta vapauttavaa ja uudistavaa.

    Joulu saapuu nimittäin meidän jokaisen kotiin. Meidänkin, joilla kaapit ja kipot eivät kiillä puhtauttaan ja huusholli on vähän hujan hajan.

    Tämän blogin myötä Vauhtipoika ja Villasukka toivottaakin kaikille oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua!

    Psst.. Oletko käynyt kurkkaamassa Vauhtipojan ja Villasukan joulukalenteria?

    Meidät löydät Instagramista: @vauhtipoikajavillasukka

    Vastaa