• You are currently viewing Kotiäidin yksinäisyys

    Kotiäidin yksinäisyys

    Vauva-arki on tällä kertaa jollain tavalla hyvin erilaista, kuin esikoisen tai keskimmäisen kohdalla. Molemmat pojat, kun olivat koliikki lapsia ja huuto oli oikeasti 20-23h vuorokaudessa, niin jäi se aika hyvin hämärän peittoon. Tuntuu, että olen kulkenut sumussa koko sen ajan. Puoli unessa lähes aina.

    Nyt Lupun kohdalla kun ei ole koliikkia, arki tuntuu ”liian helpolta”. Jaksan käydä kerhoissa ja ai että kun niissä onkin ihana käydä ja nähdä ihmisiä, päästä juttelemaan jonkun aikuisen kanssa, ketä ei ole oma mieheni. Eikä sillä, etten rakastaisi jutella mieheni kanssa, mutta luulen, ettei mieskään jaksa höpötellä ihan koko aikaa vaan haluaisi joskus hiljaisuuttakin.

    Yksinäisyys

    En tiedä muista äideistä, mutta kyllä itsellä varsinkin kahden aikaisemman lapsen kohdalla oli välillä todella yksinäistä. Voi vaikuttaa tietysti sekin, että omat sukulaiset ovat niin kaukana ja täältä en tuntenut ketään. Omaa isää, äitiä ja sisaruksia kaipaan välillä todella paljon ja itku silmässä monesti kun he lähtevät. Lasten myötä pikkuhiljaa on tullut täältä Kokemäeltä (lähi-alueilta) kavereita muutama.

    En koskaan ole kyllä ollut mitenkään sellainen, että tarvitsen ympärilleni kauhean kaverilauman. Viihdyn oman perheen kesken (olen aina viihtynyt), ja ne muutaman parhaat kaverit ovat olleet ihan riittäviä. Olen hyvin perhekeskeinen ja vietän mieluusti aikaa omien lasten ja miehen kanssa.

    Moni varmasti luulee, että olen kunnon erakko, etten käy missään tai tapaa ketään. Näin ei ole, olen oikeastaan hyvin sosiaalinen ja rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä.

    Joissain tilanteissa huomaan sen kuinka yksin tavallaan olen. Esim. kun kerhossa monet muut tuntevat toisensa jo lapsesta saakka, niin olo jää monesti ulkopuoliseksi. Muut päivittelevät hienoja kuvia, kun juhlistavat uutta vuotta tai synttäreitä isolla porukalla. Toisaalta en edes haluaisi sellaisia juomis-juhlia itselleni, tunnen oloni epämukavaksi ja se jatkuva kysely, ”no etkö nyt yhtä voisi juoda”. En voi sille mitään, mutta en juo alkoholia, makukin on hirveä. En osaa oikein edes keskustella ryyppy hetkistä, viimeksi kun olen jotain ottanut on teinivuosina ja ei ne silloinkaan tuntuneet omalta jutulta. Eikä mielestäni aikuisten enää tarvitse siitä hössöttää, jos yksi ei juo, ketä se häiritsee.

    Näin kävisi mun viinipullolle, mutta siskon pullo niin en viitsinyt oikeasti kaataa. Kuvastaa vain hyvin tätä mun paineita juomista kohtaan.

     

    Kun odotin Lupua, niin tuli ensimmäistä kertaa sellainen harmistus, että voi vitsit kun olisi sellainen iso kaverilauma ja saisi yllätys vauvajuhlat. Nykyään niistä on paljon päivityksiä ja itselle ne tuntuivat pahalta ja tajusi sen tavallaan kuinka yksin olen. Varsinkin kaikkien vaikeuksien ja menetyksien jälkeen olisi ollut hieno saada juhlistaa sitä raskautta ja, että vauva pysyi matkassa kokoajan. Alkuraskauskin oli myös niin jännittävä, kun ei sykkeitä oikein saatu kunnolla näkyviin moniin viikkoihin. Jotenkin olisi ollut hieno saada se, suoraan sanottuna huomio siitä, että olen raskaana ja kerrankin se tunne, että mullakin on kasa kavereita ketkä välittää ja ovat onnellisia mun puolesta.

    Ystävät

    Mulla on tällä hetkellä kaksi ihan mahtavaa ystävää, enkä vaihtaisi heitä mistään hinnasta pois, mutta heidänkin kanssa nähdään aika harvoin. Näissä mun kavereissa on niin hienoa ja ihanaa se, että he hyväksyvät ja välittävät musta just sellaisena kuin olen. Eli tietävät esim sen, että mulle autolla ajaminen on ihan täyttä tuskaa, en tykkää bilettämisesta, mutta rakastan illan istujaisia niin, että lapset ovat yleensä mukana, ilta loppuu ajoissa ja tehdään se helpoksi kaikille jne.

    Tykkään käyttää silti viinilaseja ja tässäkin mulla on pepsiä.

     

    Miten saa ajan kulumaan äitiysvapailla?

    Tämä ei monesti ole ongelma. Päivät kuluu kotitöiden hoitamisessa, lasten kanssa olosta ja hoitamisesta. Arkisin meillä on kerhoja joka päivällä ja nykyään esikoisen koulu. Itse käyn vauvan kanssa kerhossa kerran kaksi viikossa ja sitä kautta saa sitten aikuisten juttuseuraa. Kesäisin käydään paljon rannalla ja puistossa. Talvisin pulkkamäessä ja jäällä. Kavereita nähdään aina kun aikataulut natsaa.

    Paljon on mamma ryhmissä juttua tästä ja kyselyitä miten saadaan aika kulumaan pienen vauvan kanssa? Ajattelin tähän listata omat vinkkini asiaan, mitä itse teen. Tuskin olen ainut yksinäinen äiti maan päällä.

    • Ensin tietysti nämä tylsimmät, mutta kotityöt ja ruuanlaitto vievät yllättävän paljon aikaa, varsinkin kun lapsia alkaa olemaan useampi.
    • Vaunulenkit
    • Perhekerhot ja kahvilat
    • Harrastukset (vauvauinti ja -jumppa)
    • Leikkipuistot
    • Ystävien näkeminen
    • Pienen vauvan kanssa se vielä onnistuu, eli lukeminen tai leffamaraton
    • Opettele uusi taito (mulla oli, että aloitin koulun monimuotona tai oikeastaan useamman)
    • Puuhastelu lasten kanssa
    • Omat harrastukset ilman lapsia
    • Oma aika lenkkeily, syömässä käynti, kauppa käynti jne.
    • Työkaverit (itse tällä hetkellä yrittäjä niin ei ole muita kuin minä itse)
    • Facen mamma ryhmät, sieltä voi saada kaveriseuraa tai juttuseuraa
    • Shoppailu ja kaupungille lähteminen
    • Monta asiaa pystyy tekemään yhdessä vauvan/lasten kanssa, älä luovu normaalista aijemmasta elämästä vain, koska sulla on lapsia. Lasten ja vauvankin kanssa voi hyvin lähteä ulos syömään, vauvakinoon (elokuviin). Olin itse kiipeilemässä ja isäni oli sen aikaa alhaalla lasten kanssa ja sitten vaihto.

    Vertaistuki

    Ja sitten viimeiseksi, ettei ketään ajattele että olen ihan onneton yms. Niin asia ei näin ole, olen niin onnellinen tällä hetkellä kuin voi olla. Mulla on ihana perhe ja ystävät. Rakastan olla mun lasten kanssa ja mies on isona tukena. Rakastan yli kaiken mun työtä ja vihdoin olen löytänyt sen mitä haluan tehdä. Mulla on monesti monta rautaa tulessa ja sen takia tää yrittäjyys sopii mulle kuin nenä päähän. Mulla on siinä muiden hyvinvoinnin tukemista ja auttamista ja myös ihan vastakkainen työ markkinointi. Ja nautin molemmista niin paljon ja ne sopii mulle tosi hyvin, saan olla monella saralla ihmisten apuna ja tukena. Hyvinvointi puolen asiakkaat ovat niin lähellä mun sydäntä, koska autan sellaisissa asioissa mihin itse toivoin apua ja tukea vanhemmuuden matkalla.

    Tämän tekstin halusin julkaista sen takia, että monesti yksinäiset ihmiset eivät saa sitä vertaistukea mitä kaivataan ja halusin kertoa, että et ole ainut. Täällä myös yksi äiti ketä tuntee olonsa välillä yksinäiseksi, mutta silti selvinnyt asiasta ja kovaa vauhtia mennään eteenpäin.

    Vastaa