• You are currently viewing Allergia lapsi ja pelossa eläminen

    Allergia lapsi ja pelossa eläminen

    Meillä keskimmäisellä pojalla Hupulla on ollut vauvasta saakka allergioita. Me vanhemmat ollaan saatu olla kokoajan huolesta soikeana, kun aina tulee jotain uusia ja uusia oireita.

    Miten allergiat huomattiin

    Kun Hupu syntyi, niin ei mennyt montaa viikkoa kun ensimmäiset oireet alkoivat. Iho oli jatkuvasti ihottuman peitossa, välillä ihan haavalla asti. Kakan tuleminen oli tuskan ja työn takana. Peppu oli vähän väliä palanut.

    Myös kaari oksentelu kuului meidän arkeen. Kuljin monen pyyhkeen kanssa koko ajan ja matot oli vuorattu lakanoilla. Hupu itki myös todella paljon ja oikein sellaista kipu huutoa.

    Kävimme useamman kerran lääkärissä, mutta tätä ei osattu epäilla vaan koliikkia, refluksia ja atooppista ihottumaa. Ja näitä hoidettiin rasvoilla ja maidonsakeuttajilla. Nämä eivät auttaneet. Tuli aika aloittaa kiinteät ruuat ja arki hieman helpotti.

    Kunnes aloitimme lihat ja maitotuotteet. Oireet palasivat taas. Pääsimme tässä kohtaa tutkimuksiin keskussairaalaan. Saimme vihdoin selkoa ja apua asiaan. Löytyi monta allergiaa ja näitä alettiin karsia pois ruokavaliosta. Koko perhe muutti tässä kohtaa ruokavaliota, ettei tarvitse tehdä montaa eri ruokaa.

    Ruokavaliosta jäi pois maito, vehnä ja possu. Oireet alkoivat helpottamaan ja poika muuttui iloisemmaksi. Arjesta tuli mukavaa.

    Lisää allergioita

    Vein Hupun hoitoon kaverille, koska itsellä oli koulujuttuja muistaakseni. Pian kuitenkin ystäväni soitti, että Hupu oli alkanut naama turpoamaan ja punoittamaan silmät. Kaikki tuli todella nopeasti, ensin aivasti muutaman kerran ja sitten turposi vauhdilla. Lähdin hakemaan tietysti heti ja ajoin omalle terveysasemalle, koska poriin meillä on 40min matka. En tajunnut, että olisinhan voinut soittaa myös ambulanssin. Hupu sai lääkettä ja oireet alkoivat helpottamaan.

    Jouduin soittamaan kuitenkin vielä uudelleen neuvolaan, koska oireet jatkuivat viikon verran. Joten jouduimme lääkitsemään viikon aamun illoin.

    Hupu kohtauksen jälkeisenä päivänä, kun lääkettä on jo mennyt useamman kerran.

     

    Hän menee vähän mustelmaiseksi ja kielikin turpoaa, kun allerginen reaktio tulee.

    Lähete taas keskussairaalaan. Siellä lisää tutkimuksia ja määräys epipeniin. Hupu ei siedä eläinten kosketusta tai edes tilaa missä on eläin ollut pidemmän aikaa.

    Kolmen vuoden aikana samanlaisia vastaavia tapauksia on ollut muutama. Ja tällä hetkellä muita löydettyjä on palmuöljy, pipari mausteet ja appelsiini tuoremehu.

    Pelko ja huoli

    Se huoli ja pelko kaikesta uudesta mitä koitetaan on kokoajan läsnä. En uskalla ottaa hirveästi uusia ruoka-aineita meidän ruokavalioon, koska oireiden tulo on niin raju ja kestävät niin kauan.

    Välillä näitä tulee väkisin, koska esim eläimiä on todella vaikea vältellä kokoaikaa. Niin monella on lemmikkejä. Mun isällä oli koira ja ottavat pian uuden, samoin mun siskolla. Ja tietysti he saavat ottaa ja olen siitä iloinen, lemmikit tuovat paljon iloa elämään ja ovat rakkaita monelle. Mutta se ymmärrys meidän perhettä kohtaan. Toivoisin, että se muistettaisiin ja otettaisiin huomioon, kun kutsutaan kylään. Että joudumme aina hankintaan yhdelle lapsista hoitajan ja kuinka ikävä se on yhden jäädä aina pois. Tai se, että menemme kylään ja pieni lapsi joutuu kärsimään siitä viikon verran. Se ymmärrys sitä asiaa kohtaan, että pelkään ja välttelen mielelläni näitä paikkoja on melko heikko. Se aiheuttaa itselle huonon omatunnon, kun pidetään vain sellaisena, että ei haluttaisiin mennä kun kyse ei ole siitä. Monen myös vaikea käsittää se, että vaikka eläin olisi ollut pois siitä talosta monta kuukautta niin se hilse ei välttämättä lähde nopeasti pois, varsinkaan huonekaluista.

    Vielä muutaman päivän jälkeenkin naama on edelleen turvonnut.

    Viimeisin kohtaus kesti monta päivää vahvana. Hupu pyysi monta kertaa lääkettä ja sanoi, että voidaanko mennä lääkäriin. Sanoo, että hänen on paha olla. Se tunne äitinä, kun en voi auttaa omaa lasta muutakuin pitää sylissä ja valvoa hänen kanssa sitä pahaa oloa pois on kauhea.

    Toivon vain, että nämä helpottavat hänen kasvaessa. Miehellä ollut aikalailla samanlaiset allergiat pienenä ja nykyään hänellä ei ole mitään allergioita enää. Ainut mikä jäi niin se, ettei hän voi sietää maitoa vaan juo piimää.  Joten uskon ja toivon, että Hupulla käy myös samalla tavalla. Tämä postaus tuli nyt näin sunnuntai iltaan, koska viimeisin kohtaus oli tänään ja päivä ollut todella raskas sen takia.

    Kommentit

    1. Masa

      allergiasta. meillä oli arvatenkin peruna allergia, posket olivat punaiset. Vasta seuraavassa sukupolvessa tarkka minijä huomasi ko. allergian.
      Onneksi meidän peruna-allergian huomaamattomuus ei aiheuttanut mitään lopullisia harmeja.

      1. poikienaidit-sanni

        Onneksi selvisi sitten lopulta eikä tullut mitään pysyvää harmia.❤

    Vastaa