• You are currently viewing Lelujen karsimisella yllättävä vaikutus – näin poikamme käytös muuttui

    Lelujen karsimisella yllättävä vaikutus – näin poikamme käytös muuttui

    Meidän poikamme on vasta 1,5-vuotias. Siitä huolimatta leluja oli liikaa – vielä hetki sitten.

    Vauvavuotena leluja oli meillä vielä jokseenkin sopivasti, mutta syntymäpäivien, joulujen ja hemmottelevien isovanhempien (ja joskus myös vanhempien) toimesta niitä oli ajan mittaan vain kertynyt ja kertynyt.

    Miksi leluja voi olla liikaa?

    Ensinnäkin siksi, että meillä lelut olivat joka päivä pitkin poikin huushollia. Kirjaimellisesti koin, että elimme lelumeressä.

    Tai tiedätkö sinä sen tunteen, kun yrität yöllä kävellä vessaan ja astut legon päälle? Tai sen, kun jalallasi vahingossa pukkaat vauhtiin leluauton, ja jännität, herääkö lapsesi kolinaan kesken yöunien?

    Useiden kuukausien ajan yritin pitää asuntoamme siedettävässä siivossa leluja takaisin niille tarkoitettuun laatikkoon keräämällä, mutta huomasin sen ajan mittaan toivottomaksi tehtäväksi. Sitä mukaan kun keräsin leluja laatikkoon, oli taaperomme ottamassa niitä jo pois.

    Lue myös: Taaperoelämää – tunnistatko nämä 5 kohtaa?

    Toiseksi aloin kyseenalaistamaan jokaisen lelun tarpeellisuutta. Tarvitsemmeko todella monta kymmentä leluautoa? Varsinkin, kun poikamme leikki niistä ehkä parilla ja muita nakkelee sinne tänne.

    Tämä ilmiö tuntui olevan pitkään poikamme tapa leikkiä. Nakella ja viskoa leluja. Poikamme leikki myös hyvin vähän itsekseen. Saatikka siten, että leikkeihin oltaisiin oikeasti keskitytty ja leikitty ajatuksella.

    Mietimme kauan mieheni kanssa, miten meidän kannattaisi toimia tuon jo ahdistavalta tuntuvan lelukaaoksen kanssa.

    Päädyimme lopulta kokeilemaan ratkaisua, jossa laitoimme lelut useampaan eri laatikkoon, ja pidimme esillä ainoastaan yhtä lelulaatikkoa olohuoneessa kerrallaan. Loput lelulaatikot veimme mieheni työhuoneeseen.

     

    Mitä ratkaisusta seurasi?

    Lelujen karsiminen oli parasta, mitä olemme aikoihin keksineet. Meillä kuitenkin kävi niin, että sen sijaan, että poikamme olisi leikkinyt olohuoneessa olevilla leluilla, hän halusi mennä leikkimään työhuoneeseen, siellä olevilla leluilla.

    Kun lelut eivät olleet koko ajan esillä saatavilla, muuttui meillä leikin laatukin ihan täysin. Ennen leluja pääosin nakkeleva poikamme alkoikin yhtäkkiä innostumaan leluista, joista hän ei aikaisemmin ollut perustanut. Renkaita pujoteltiin niille tarkoitettuun tötteröön ajalla ja ajatuksella. Legoja irroteltiin ja niillä rakenneltiin. Keittiöaterimilla ruokaa sekoiteltiin ja äitiä syötettiin. Ennen nuo aterimetkin vain viskattiin pitkin poikin lattiaa.

    Nyt leikimme huoneessa aikamme, ja siivoamme lelut takaisin paikoilleen leikin loputtua ja poistumme huoneesta. Huoneessa tulee tietysti käytyä monta kertaa päivässä. Mutta nyt siellä leikitään ja leikkeihin keskitytään.

    Olohuoneen lelulaatikko on jäänyt täysin koskemattomaksi, vaikka yritin sinne aikoinani valita poikamme suosikkilelut. Oikeastaan poikamme muuten ajeleekin vain potkuautollaan ja kuljettaa mukanaan rakasta pehmolelu-kettuaan. Siinäpä se. Ja ai niin, kirjat tietysti. Niitä poikamme tykkää myös lukea.

    Lelujen karsiminen on siis helpottanut asuntomme siistinä pitoa sekä parantanut poikamme leikin laatua ja ylipäätään motivoinut häntä leikkimään enemmän useammilla leluilla. Nyt leikeistä nautitaan ja niihin keskitytään myös aivan toisella tavalla. Ja lelut, joihin poikamme ei aiemmin koskenutkaan, ovat tulleet nyt käyttöön.

    Muistathan, että Vauhtipojan ja Villasukan touhuja pääset seuraamaan myös Instagramissa!

    Vastaa